Niskavuoren leipää
Jari Koskinen
Niskavuoren leipää
13.01.2012, klo 13:35
Tämä on elämäni ensimmäinen blogikirjoitus. Miksi teen sen juuri nyt? Rehellinen vastaus on, että minua painostettiin. Avustajani kertoivat, että olen ainoa ministeri, jolla ei ole blogia. No, en ole facebookissa enkä muussakaan sosiaalisessa mediassa. Syitä on monia. Olen aika konservatiivinen, eikä kaikkien tarvitse mielestäni juosta samaan suuntaan. Lisäksi ajattelen, että kenelläkään ei voi olla niin tylsää, että lukisi minun blogejani. Annoin siis periksi painostuksen alla. Onko se heikkouden vai viisauden merkki, sen voi jokainen päätellä itse.
Blogin nimeksi valitsin "Niskavuoren leipää". Avustajilleni nimen tarkoitus ei avautunut. Siis selitys lienee paikallaan. Kotikonnuillani on Wuolijoen kartano, jossa aikanaan asui myös Hella Wuolijoki. Hän on kuuluisa monestakin asiasta. Hänen kynästään syntyivät perinteiset Niskavuori-näytelmät, jotka siirtyivät myös valkokankaalle.
Hella Wuolijoki muualta muuttaneena (hän syntyi Virossa) pystyi katsomaan hämäläistä maalaismaisemaa ja hämäläisiä ihmisiä ulkopuolisen silmin. Silloin havainnointi on paljon tarkempaa. Pidän hänen tuotannostaan, koska se ilmentää aikansa hämäläistä maaseutua hyvine ja huonoine piirteineen. Jos noista asioista on kiinnostunut, niin kannattaa tutustua Niskavuoren tarinoihin.
Monilla Niskavuoren roolihahmoilla on ollut elävä esikuvansa, toki varmaankin vähän kirjailijan luovuudella höystettynä. Yksi mieleenpainuvista kohtauksista elokuvissa on se, kun Niskavuoren vanha emäntä matkustaa Helsinkiin poikansa Aarnen luokse. Tarkoituksena on houkutella Aarne takaisin Niskavuoreen peltoja viljelemään. Sen vuoksi vanhalla emännällä on mukanaan Niskavuoren leipää, joka on siis leivottu vanhaan taikinajuureen Niskavuoren peltojen rukiista. Ruisleivästä pitävät voivat kuvitella tuoreen leivän tuoksun ja maun. Se on sitä suomalaiseen ruokakulttuuriin olennaisena kuuluvaa asiaa.
Mikä on sitten juuri nyt sitä Niskavuoren leipää? Sitä on jo jonkin aikaa käynnissä ollut keskustelu ruuasta monellakin eri tavalla. On lähiruokaa, on luomuruokaa, on karppausta, voipulaa, kokkisotia, dieettiruokia, tinkimaitoa ja niin edelleen.
Ihmisiä kiinnostaa ruoka, sen sisältö, tuotantotapa, lähtöpaikka ja käyttömahdollisuudet. Se on hieno asia. Ruoka on paljon muutakin kuin vain syötävää. Ruualla on arvot ja sillä voi olla jopa kasvot. Ja tuottajan kasvot voivat olla vaikka pakkauksen päällä, niinkuin onkin jo muutamassa valtakunnallisesti myytävässä tuotteessa.
On hyvä, että ruuasta puhutaan paljon. Ruokakulttuurin uutta nousua on pitkään odotettu ja toivottu. Nyt se on käsillä. Se antaa mahdollisuuksia niin tuottajille, yrittäjille kuin teollisuudellekin. Syntyy uusia tuotteita, uusia kauppapaikkoja ja paljon hyviä elämyksiä.
Nyt menossa oleva uusi ruoka-aika on sitä ruisleipää, jota ilman emme pysty elämään.
Jari Koskinen