EU:n yhteinen maatalouspolitiikka uudistuu kokonaisuudessaan vuonna 2015

Kari Valonen, MMM:n EU-koordinaation päällikkö


EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta päästiin osittaiseen poliittiseen yhteisymmärrykseen 26.6.2013, kun Euroopan parlamentin maatalousvaliokunta hyväksyi edellisenä yönä maatalousneuvostossa saavutetun neuvottelutuloksen.

Tietyt EU:n monivuotisiin rahoituskehyksiin liittyvät kohdat uudistuspaketista (mm. suurimpien tilojen tukien leikkaus, jäsenmaiden mahdollisuus siirtää varoja suorista tuista maaseudun kehittämiseen tai päinvastoin ja maaseudun kehittämistoimenpiteiden osarahoitusprosentti) jäivät kuitenkin auki. Neuvoston kokouksessa 23.9. sovittiin joustomahdollisuuksista parlamentin suuntaan. Neuvosto esitti maaseudun kehittämisasetukseen yhteisön osarahoitusprosentin nostamista hieman EU:n syrjäisille alueille ja Egeanmeren pienille saarille. Lisäksi maaseudun kehittämisvarojen vuosittaiset määrät jäsenmaille lisättiin asetuksen liitteeseen, jotta parlamentti voi osallistua niistä päättämiseen yhteispäätösmenettelyssä.

Euroopan parlamentin maatalous- ja maaseudun kehittämisvaliokunta hyväksyi 30.9. pitämässään kokouksessa neuvoston ehdotuksen. Lopullisesti Euroopan parlamentti hyväksyi uudistuspaketin 20.11. Neuvostossa se hyväksyttiin 16.12., joten uudistuspaketti saadaan voimaan 1.1.2014 alkaen. Asetukset on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä 20.12.

Vuodelle 2014 tarvitaan kuitenkin eräitä siirtymäkauden järjestelyjä, koska uudistuksen hyväksyminen on siirtynyt eteenpäin aiemmin suunnitellusta aikataulusta. Siirtymäkauden asetus hyväksyttiin Euroopan parlamentin täysistunnossa 20.11. ja neuvosto hyväksyi sen 16.12.

CAP-uudistuksen tekninen loppuunsaattaminen ja yksityiskohtainen toimeenpano on vielä kesken, sillä komissio valmistelee siihen liittyviä delegoituja säädöksiä ja toimeenpanosäädöksiä. Nämä säädökset valmistuvat kevään 2014 aikana.

Euroopan unionin virallinen lehti, nro L 347, 20/12/2013

Ajankohtaista maaseutu- ja maatalouspolitiikasta kalvosarja

CAP-uudistuksen kalvosarja


Yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen pääkohtia


Aktiiviviljelijä

Suora tuki kohdennetaan aiempaa paremmin aktiiviviljelijöille. Suoria tukia ei makseta sellaisille toimijoille, joiden ei katsota harjoittavan aktiivista maataloustoimintaa (mm. lentokentät, urheilu- ja virkistysalueet). Jäsenmaa voi määritellä myös muita vastaavia toimijoita, joille ei makseta suoria tukia.

Tasatuki ja tukioikeudet

EU:n maksamia maatalouden suoria tukia jaetaan tulevaisuudessa tasaisemmin sekä jäsenmaiden välillä että jäsenmaiden sisällä. Tukieroja pienennettään asteittain siten, että kaikissa maissa lähestytään EU-maiden tukitasojen keskiarvoa.
Kaikissa jäsenmaissa siirrytään asteittain kohti kansallista tai alueellista tasatukea. Vuonna 2020 tilakohtaisen hehtaarituen on oltava vähintään 60 % jäsenmaan tai alueen keskiarvosta. Tilakohtainen tuen leikkaus voi olla korkeintaan 30 %. Suomessa on jo aiemmin päätetty siirtyä alueelliseen tasatukeen, joten uudistus ei tältä osin merkittävästi vaikuta Suomen tilanteeseen.

Tukioikeudet muodostetaan uudelleen 2014 tilanteen mukaan. Niissä jäsenmaissa, joissa on jo aiemmin otettu käyttöön alueellinen tukimalli (mm. Suomi), voidaan kuitenkin päättää säilyttää vanhat tukioikeudet ja aiemmin sovittu aikataulu tasatukeen siirtymiseksi.

Uudet jäsenmaat voivat halutessaan jatkaa yksinkertaistetulla aluetukimallilla vuoteen 2020 saakka.

Tuen degressiivisyys

Suurimpien tilojen suoria tukia alennetaan. Tukea leikataan 5 % 150 000 euroa ylittävältä osalta. Suomessa tämä koskee vain hyvin pientä tilajoukkoa.

Jäsenmaa voi vapautua degressiivisyysvaatimuksesta käyttämällä yli 5 % suorien tukien määrästä vapaaehtoiseen ensimmäisten hehtaareiden lisätukeen.

Viherryttämistuki

Suoriin tukiin lisätään uusia ympäristövaatimuksia. Viherryttämisen kautta koko yhteisön peltoalalla toteutetaan perustason ympäristötoimenpiteitä. Siitä syystä 30 % suorista tuista sidotaan viherryttämiseen.
Viljelijöiden on noudatettava tukikelpoisilla hehtaareillaan kolmea viherryttämistoimenpidettä:

1) Viljelyn monipuolistaminen: viljeltävä vähintään kahta kasvia 10-30 ha tiloilla ja kolmea kasvia yli 30 ha tiloilla. Poikkeuksena vaaditaan vain kaksi kasvia yli 10 ha tiloilla, jotka sijaitsevat 62. leveyspiirin pohjoispuolella tai läheisillä alueilla. Ei koske tiloja, joilla on yli 75 % nurmea.

2) Pysyvän nurmen säilyttäminen; seuranta jäsenmaa- tai aluetasolla.

3) Tilan peltoalasta on vähintään 5 % oltava ns. ekologista alaa (mm. kesanto, suojakaistat, typpeä sitovat kasvit). Vaatimus nousisi mahdollisesti 7 prosenttiin vuonna 2018. Poikkeusmahdollisuuksia tietyt vaatimukset täyttäville alueille ja tiloille (mm. metsävaltaiset alueet ja nurmivaltaiset tilat).

Viherryttämisvaatimukset voidaan jäsenmaan niin päättäessä kattaa sellaisilla vastaavilla maaseudun kehittämisasetuksen ympäristötoimenpiteillä, jotka tuottavat yhtäläisen tai korkeamman hyödyn ilmastolle ja ympäristölle (= ns. viherryttämistoimien ekvivalenssi). Asetuksen liitteeksi tulee lista ko. vastaavista toimista.

Tulevalla ohjelmakaudella ympäristökorvausjärjestelmän perustaso sisältää ympäristökorvauksen vähimmäisvaatimukset, täydentävät ehdot (lakisääteiset hoitovaatimukset ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset) sekä ne ekvivalenssitoimenpiteet, joiden katsotaan olevan päällekkäisiä viherryttämisvaatimusten kanssa. Ympäristökorvausta voitaisiin maksaa tämän perustason yli menevistä toimista. Samasta toimenpiteestä ei voida maksaa kaksinkertaista tukea.

Seuraamukset viherryttämisehtojen noudattamatta jättämisestä ovat asteittain kovenevia; kahden vuoden siirtymäajan jälkeen viljelijä voi seuraamuksena menettää viherryttämistuen lisäksi myös osan perustuestaan.


Tuotantosidonnaiset tuet


Jäsenmaat voivat vapaaehtoisesti maksaa tuotantosidonnaisia tukia tietyille maatalouden muodoille nykyisen tuotantomäärän säilyttämiseksi. Tuotantosidonnaisia tukia Suomessa vuosina 2010 -2013 saavat tuotantomuodot (maidon-, naudanlihan- ja lampaanlihantuotanto, valkuais- ja öljykasvit sekä tärkkelysperuna) voivat kuulua jatkossakin tuen piiriin. Näiden lisäksi tukea voitaisiin kohdentaa muun muassa sokerijuurikkaalle, hedelmille ja vihanneksille, viljoille sekä kuitupellavalle ja - hampulle. Näille aloille ei tällä hetkellä myönnetä tuotantosidonnaista tukea Suomessa. Päätökset tuotantosidonnaisten tukien kohdentamisesta ja määrästä tehdään myöhemmin osana uudistusten toimeenpanoa koskevia ratkaisuja.

Tuen määrä voi olla pääsääntöisesti enintään 8 prosenttia tai poikkeuksellisesti enintään 13 prosenttia jäsenmaan suorien tukien kansallisesta enimmäismäärästä. Komission suostumuksella on myös mahdollista ylittää 13 prosentin taso, mikäli jäsenmaa on vuosien 2010—2013 aikana vähintään yhtenä vuonna myöntänyt tuotantosidonnaisia tukia yli 10 prosenttia. Tämä prosenttiraja ylittyy Suomessa vuonna 2013, joten yli 13 prosentin raja olisi Suomessa mahdollinen. Valkuaiskasveille voidaan maksaa lisäksi 2 prosenttia suorista tuista tuotantoon sidottuna.

Nuorten viljelijöiden tuki

Nuoria viljelijöitä kannustetaan maksamalla heille korotettua suoraa tukea viisi vuotta tilanpidon aloittamisesta. Nuorten viljelijöiden tukijärjestelmä on jäsenmaille pakollinen. Jäsenmaa voi käyttää nuorten viljelijöiden tukijärjestelmään vuosittain enintään 2 % suorien tukien kansallisesta enimmäismäärästä.
Pienten tilojen tuki

Jäsenmaat voivat halutessaan ottaa käyttöön yksinkertaistetun tukijärjestelmän pienille tiloille. Jos viljelijän tukimäärä jää jäsenmaan päättämän pienten tilojen enimmäistukimäärän alle, voidaan tuki maksaa yksinkertaistetun järjestelmän mukaan. Tukea voi maksaa viljelijää kohti enintään 1250 € vuodessa.

Lisätuki ensimmäisille hehtaareille

CAP-uudistuspäätökseen sisältyy uusi jäsenmaille vapaaehtoinen lisätuki viljelijöiden ensimmäisille hehtaareille enintään 30 hehtaariin asti. Tuella parannetaan pienten tilojen asemaa.

Sokerikiintiöt

Päätöksen mukaan sokerikiintiöitä jatketaan 2 vuodella, vuoteen 2017 asti.

Tuottajaorganisaatiot


Päätöksen mukaan tuottajaorganisaatioiden, niiden liittojen ja toimialaorganisaatioiden hyväksyminen on pääsääntöisesti vapaaehtoista jäsenvaltioille. Hyväksyminen säilyy pakollisena niillä sektoreilla, joilla se nytkin on säädetty pakolliseksi.

Maaseudun kehittäminen
Maaseudun kehittämiseen sisältyvät entiseen tapaan muun muassa ympäristö- ja luonnonhaittakorvaukset. Ympäristöön, ilmastoon ja epäsuotuisiin alueisiin liittyviin toimenpiteisiin tulee käyttää vähintään 30 % maaseudun kehittämisvaroista. Luomutuesta tulee oma erillinen toimenpide. Paikallinen Leader-toimintatapa säilyy.
Epäsuotuisten alueiden luokittelu

Luonnonhaitta-alueiden aluejaon uudistus toteutetaan komission esittämien biofyysisten kriteerien pohjalta (mm. kylmä ilmasto). Raja-arvon ylittävää aluetta tulee olla vähintään 60 % kunnan maatalousmaasta. Ns. hienosäätö, eli tiettyjen luonnonhaitan voittaneiden alueiden rajaaminen ulos tukijärjestelmän piiristä, on pakollista.

Koko Suomi olisi jatkossakin luonnonhaitta-aluetta.

Täydentävät ehdot


Päätöksen mukaan alun perin ehdotettu hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimus GAEC 7 ("Kosteikkojen ja hiilirikkaiden maiden suojelu ml. ensimmäisen kynnön kielto") poistettiin.

Lisäksi poistettiin komission ehdotus lisätä vesipuitedirektiivi ja torjunta-ainedirektiivi täydentävien ehtojen soveltamisalaan. Ratkaisun mukaan päätös vesipuitedirektiivin ja torjunta-ainedirektiivin sisällyttämisestä täydentäviin ehtoihin tehdään normaalissa lainsäädäntömenettelyssä sen jälkeen kun direktiivit on toimeenpantu ja viljelijöihin kohdistuvat velvoitteet identifioitu.

Tilaneuvonta

Tilaneuvontajärjestelmää kehitetään siten, että se kattaa pakollisena täydentäviin ehtoihin, vesipuite- ja torjunta-ainedirektiiveihin, viherryttämiseen ja ympäristökorvauksiin liittyvän neuvonnan. Lisäksi jäsenmaat voivat sisällyttää tilaneuvontajärjestelmään muitakin asiakokonaisuuksia.

Tukien maksuaikataulu

Pääsääntöisesti tukia voidaan maksaa kaikkien tarkastusten jälkeen ja 1.12. lukien.

Maaseudun kehittämistuen ennakko voitaisiin maksaa 16.10. jälkeen, kun hallinnollinen valvonta on saatettu loppuun. Uusi sääntö astuu voimaan hakuvuodesta 2018. Vuoteen 2017 saakka noudatetaan nykyistä käytäntöä.

Suorien tukien osalta ennakko voitaisiin maksaa kun kaikki hallinnollinen ja paikan päällä suoritettu valvonta on saatettu päätökseen ja aikaisintaan 16.10.

Rahoitusoikaisut

Jäsenvaltioilta virheellisen toimeenpanon tai väärin maksettujen tukien osalta perittävät määrät eli rahoitusoikaisut perustuvat ensisijaisesti tukikelvottomaksi todettuihin määriin. Kiinteämääräisiä prosenttikorjauksia käytettäisiin vain, jos tukikelvottomia määriä ei voida määrittää tai ei voida käyttää ekstrapolointia oikaisun perusteena.

Jatkoaikataulu


CAP-uudistuksen valmisteluaikataulu on venynyt alun perin suunnitellusta, minkä vuoksi tarvitaan myös siirtymäkauden järjestelyjä vuodelle 2014. Osa uudistuksesta tulee siten voimaan 1.1.2014 ja osa vasta 1.1.2015 (mm. suorat tuet, epäsuotuisten alueiden tuki ja ympäristökorvaus, täydentävien ehtojen muutokset). Komissio on antanut huhtikuussa 2013 ehdotuksensa siirtymäkauden säädöksiksi. Niiden hyväksyminen tapahtuu syksyllä 2013. Lisäksi siirtymäkauden asioista säädetään myöhemmin annettavilla komission toimeenpanosäännöillä ja komission delegoidun säädösvallan perusteella.

Nyt saavutetun ratkaisun pohjalta tehdään myös päätökset Etelä-Suomen kansallisen tuen jatkosta. Suomi voi komission luvalla maksaa liittymissopimuksen artiklan 141 perusteella Etelä-Suomen maataloudelle kansallista tukea. Tuki on tarkoitettu helpottamaan tuottajien täysimääräistä yhdentymistä yhteiseen maatalouspolitiikkaan, jos liittymisestä aiheutuu näille vakavia vaikeuksia, jotka ovat olemassa sen jälkeen kun yhteisön politiikan toimia on täysimääräisesti sovellettu. Komission viimeisin päätös mahdollistaa tuen vuoteen 2013 saakka. Tuen jatkosta käydään parhaillaan neuvotteluja komission kanssa.

***


EU:n toimielinten laatimat asiakirjat ovat olleet pohjana komission lainsäädäntöehdotuksille:

* Euroopan komission marraskuussa 2010 antama tiedonanto yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisesta antoi kehyksen jatkovalmistelulle.
* Maatalous- ja kalastusneuvostossa hyväksyttiin maaliskuussa 2011 määräenemmistöllä. puheenjohtajamaa Unkarin laatimat päätelmät yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuudesta.
* Euroopan parlamentti antoi päätöslauselmansa maatalouspolitiikasta täysistunnossa kesäkuussa 2011.


Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:

maatalousneuvos Kari Valonen, p. 040 751 8407
sähköposti: etunimi.sukunimi(at)mmm.fi [kari.valonen]

lisätietoja maaseutuohjelman valmistelusta:
neuvotteleva virkamies Tiina Malm, p. 040 733 6223
sähköposti: etunimi.sukunimi(at)mmm.fi [tiina.malm]
sekä Maaseutu.fi-sivustolla

Päivitetty 28.6.2013

Sivun alkuun