EU:n yhteinen maatalouspolitiikka uudistuu kokonaisuudessaan vuonna 2015

CAP -esite (PDF.)




Yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisesta käytiin pitkät neuvottelut komission, neuvoston ja Euroopan parlamentin välillä vuosina 2011-2013. Lopullisesti Euroopan parlamentti hyväksyi uudistuspaketin 20.11.2013. Neuvostossa se hyväksyttiin 16.12.2013, joten uudistuspaketti on tullut voimaan 1.1.2014 alkaen. Asetukset on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä 20.12.2013.

Vuodelle 2014 on tarvittu kuitenkin eräitä siirtymäkauden järjestelyjä, koska uudistuksen hyväksyminen siirtyi eteenpäin aiemmin suunnitellusta aikataulusta. Siirtymäkauden asetus hyväksyttiin Euroopan parlamentin täysistunnossa 20.11.2013 ja neuvosto hyväksyi sen 16.12.2013.

CAP-uudistuksen tekninen loppuunsaattaminen jatkui koko kevään 2014. Komissio sai uudistukseen liittyvät, nk. delegoidut asetukset valmiiksi maaliskuussa ja suurin osa toimeenpanosäädöksistä on myös hyväksytty kesän 2014 aikana.

Valtioneuvosto hyväksyi 28.5.2014 Euroopan komissiolle ilmoitettavat EU:n suorien maataloustukien linjaukset. Linjaukset lähetetään komissioon kesän 2014 aikana. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman vuosille 2014-2020 valtioneuvosto hyväksyi huhtikuussa ja se on jo lähetetty komissioon hyväksyttäväksi.


Yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen pääkohtia

Aktiiviviljelijä

Suora tuki kohdennetaan aiempaa paremmin aktiiviviljelijöille. Suoria tukia ei makseta sellaisille toimijoille, joiden ei katsota harjoittavan aktiivista maataloustoimintaa (mm. lentokentät, urheilu- ja virkistysalueet). Jäsenmaa voi määritellä myös muita vastaavia toimijoita, joille ei makseta suoria tukia.

Aktiiviviljelijän säännösten mukaisia jäsenmaille vapaaehtoisia lisäehtoja ei oteta käyttöön Suomessa. Maa- ja metsätalousministeriö selvittää 31.10.2014 mennessä mahdollisuudet lisäehtojen käyttöönottoon siten, että tuet kohdentuvat nykyistä tehokkaammin päätoimisille aktiiviviljelijöille, kuitenkin siten, ettei hallinnollinen taakka merkittävästi lisäänny. Aktiiviviljelijän säännösten täyttymistä ei tarkastella tiloilla, jotka ovat saaneet aiempana vuotena suoria tukia enintään 2 000 euroa.


Tasatuki ja tukioikeudet

EU:n maksamia maatalouden suoria tukia jaetaan tulevaisuudessa tasaisemmin sekä jäsenmaiden välillä että jäsenmaiden sisällä. Tukieroja pienennettään asteittain siten, että kaikissa maissa lähestytään EU-maiden tukitasojen keskiarvoa.

Kaikissa jäsenmaissa siirrytään asteittain kohti kansallista tai alueellista tasatukea. Vuonna 2020 tilakohtaisen hehtaarituen on oltava vähintään 60 % jäsenmaan tai alueen keskiarvosta. Tilakohtainen tuen leikkaus voi olla korkeintaan 30 %. Suomessa on jo aiemmin päätetty siirtyä alueelliseen tasatukeen, joten uudistus ei tältä osin merkittävästi vaikuta Suomen tilanteeseen.

Tukioikeudet muodostetaan uudelleen 2014 tilanteen mukaan. Niissä jäsenmaissa, joissa on jo aiemmin otettu käyttöön alueellinen tukimalli (mm. Suomi), voidaan kuitenkin päättää säilyttää vanhat tukioikeudet ja aiemmin sovittu aikataulu tasatukeen siirtymiseksi.

Uudet jäsenmaat voivat halutessaan jatkaa yksinkertaistetulla aluetukimallilla vuoteen 2020 saakka.

Suomessa on käytössä tilatuen alueellinen ns. hybridimalli, jossa tilatuki koostuu tasaosasta ja lisäosista. Suomi on päättänyt säilyttää olemassa olevat tukioikeudet. Lisäosat alenevat niin, että vuonna 2019 perustuki myönnetään pelkästään tasatukena.


Tuen degressiivisyys

Suurimpien tilojen suoria tukia alennetaan. Tukea leikataan 5 % 150 000 euroa ylittävältä osalta. Suomessa tämä koskee vain hyvin pientä tilajoukkoa.

Jäsenmaa voi vapautua degressiivisyysvaatimuksesta käyttämällä yli 5 % suorien tukien määrästä vapaaehtoiseen ensimmäisten hehtaareiden lisätukeen.

Arvion mukaan Suomessa ei tällä hetkellä ole tiloja, joihin tuen degressiivisyyttä sovellettaisiin.


Viherryttämistuki


Suoriin tukiin lisätään uusia ympäristövaatimuksia. Viherryttämisen kautta koko yhteisön peltoalalla toteutetaan perustason ympäristötoimenpiteitä. Siitä syystä 30 % suorista tuista sidotaan viherryttämiseen. Luomutuotantoa tai pääosin nurmituotantoa harjoittaville tiloille on myönnetty osittain tai kokonaan vapautus viherryttämistoimista.

Viljelijöiden on noudatettava tukikelpoisilla hehtaareillaan kolmea viherryttämistoimenpidettä:
1) Viljelyn monipuolistaminen: viljeltävä vähintään kahta kasvia 10-30 ha tiloilla ja kolmea kasvia yli 30 ha tiloilla. Poikkeuksena vaaditaan vain kaksi kasvia yli 10 ha tiloilla, jotka sijaitsevat 62. leveyspiirin pohjoispuolella tai läheisillä alueilla. Ei koske tiloja, joilla on yli 75 % nurmea.

2) Pysyvän nurmen säilyttäminen; seuranta jäsenmaa- tai aluetasolla.

3) Tilan peltoalasta on vähintään 5 % oltava ns. ekologista alaa. Suomi on päättänyt, että ekologiseksi alaksi katsotaan kesanto, typpeä sitovat kasvit, lyhytkiertoisen energiapuun alat ja ns. täydentävien ehtojen mukaiset maisemapiirteet. Ekologisen alan vaatimus nousee mahdollisesti 7 prosenttiin vuonna 2018.

Poikkeusmahdollisuuksia on säädetty tietyt vaatimukset täyttäville alueille ja tiloille (mm. metsävaltaiset alueet ja nurmivaltaiset tilat). Suomessa ekologista alaa on oltava tiloilla, jotka sijaitsevat Varsinais-Suomen, Uudenmaan tai Ahvenanmaan maakunnissa. Muiden maakuntien tiloilla ei ole ekologisen alan vaatimusta, koska ne on voitu vapauttaa tästä vaatimuksesta alueen metsäisyyden perusteella.

Seuraamukset viherryttämisehtojen noudattamatta jättämisestä ovat asteittain kovenevia; kahden vuoden siirtymäajan jälkeen viljelijä voi seuraamuksena menettää viherryttämistuen lisäksi myös osan perustuestaan.


Katso tarkempaa tietoa viherryttämistuen yksityiskohdista tästä.


Tuotantosidonnaiset tuet


Jäsenmaat voivat vapaaehtoisesti maksaa tuotantosidonnaisia tukia tietyille maatalouden muodoille nykyisen tuotantomäärän säilyttämiseksi. Tuotantosidonnaisia tukia Suomessa vuosina 2010 -2013 saavat tuotantomuodot (maidon-, naudanlihan- ja lampaanlihantuotanto, valkuais- ja öljykasvit sekä tärkkelysperuna) kuuluvat jatkossakin tuen piiriin. Uutena tuettavana eläinryhmänä koko Suomessa tulevat olemaan teurastetut kilit sekä peltokasvien osalta ruis ja sokerijuurikas .

Tuen määrä voi olla pääsääntöisesti enintään 8 prosenttia tai poikkeuksellisesti enintään 13 prosenttia jäsenmaan suorien tukien kansallisesta enimmäismäärästä. Komission suostumuksella on myös mahdollista ylittää 13 prosentin taso, mikäli jäsenmaa on vuosien 2010—2013 aikana vähintään yhtenä vuonna myöntänyt tuotantosidonnaisia tukia yli 10 prosenttia. Tämä prosenttiraja ylittyy Suomessa vuonna 2013, joten yli 13 prosentin raja on Suomessa mahdollinen. Valkuaiskasveille voidaan maksaa lisäksi 2 prosenttia suorista tuista tuotantoon sidottuna.


Tarkoituksena on vuodesta 2015 alkaen maksaa nykyinen Etelä-Suomen avomaan vihannesten kansallinen tuki AB-alueella osana EU:n tuotantosidonnaista tukea. Suomessa unionin suorien tukien määrä on noin 524 miljoonaa euroa, josta Suomi esittää tuotantosidonnaisen tuen osuudeksi enintään 20 prosenttia vuonna 2015. Tuen osuus alenisi vuosittain siten, että se on 18 prosenttia vuonna 2020.


Nuorten viljelijöiden tuki


Nuoria viljelijöitä kannustetaan maksamalla heille korotettua suoraa tukea viisi vuotta tilanpidon aloittamisesta. Nuorten viljelijöiden tukijärjestelmä on jäsenmaille pakollinen. Jäsenmaa voi käyttää nuorten viljelijöiden tukijärjestelmään vuosittain enintään 2 % suorien tukien kansallisesta enimmäismäärästä.

Suomi on päättänyt käyttää nuorten viljelijöiden tukeen sallitun 2 %:n enimmäismäärän. Lisätukea maksetaan enintään 90 hehtaarin alalle.


Pienten tilojen tuki


Jäsenmaat voivat halutessaan ottaa käyttöön yksinkertaistetun tukijärjestelmän pienille tiloille. Jos viljelijän tukimäärä jää jäsenmaan päättämän pienten tilojen enimmäistukimäärän alle, voidaan tuki maksaa yksinkertaistetun järjestelmän mukaan. Tukea voi maksaa viljelijää kohti enintään 1250 € vuodessa. Suomi ei sovella tätä järjestelmää.


Lisätuki ensimmäisille hehtaareille

CAP-uudistuspäätökseen sisältyy uusi jäsenmaille vapaaehtoinen lisätuki viljelijöiden ensimmäisille hehtaareille enintään 30 hehtaariin asti. Tuella parannetaan pienten tilojen asemaa. Suomi ei sovella tätä lisätukea.

Sokerikiintiöt

Päätöksen mukaan sokerikiintiöitä jatketaan 2 vuodella, vuoteen 2017 asti.

Tuottajaorganisaatiot


Päätöksen mukaan tuottajaorganisaatioiden, niiden liittojen ja toimialaorganisaatioiden hyväksyminen on pääsääntöisesti vapaaehtoista jäsenvaltioille. Hyväksyminen säilyy pakollisena niillä sektoreilla, joilla se nytkin on säädetty pakolliseksi.

Maaseudun kehittäminen

Maaseudun kehittämiseen sisältyvät entiseen tapaan muun muassa ympäristö- ja luonnonhaittakorvaukset. Ympäristöön, ilmastoon ja epäsuotuisiin alueisiin liittyviin toimenpiteisiin tulee käyttää vähintään 30 % maaseudun kehittämisvaroista. Luomutuesta tulee oma erillinen toimenpide. Paikallinen Leader-toimintatapa säilyy. Suomi on lähettänyt esityksen Manner-Suomen maaseudunkehittämisohjelmaksi komission käsiteltäväksi huhtikuun lopussa.


Lue lisää maaseudun kehittämisestä Maaseutu.fi-sivustolta.


Epäsuotuisten alueiden luokittelu

Luonnonhaitta-alueiden aluejaon uudistus toteutetaan komission esittämien biofyysisten kriteerien pohjalta (mm. kylmä ilmasto). Raja-arvon ylittävää aluetta tulee olla vähintään 60 % kunnan maatalousmaasta. Ns. hienosäätö, eli tiettyjen luonnonhaitan voittaneiden alueiden rajaaminen ulos tukijärjestelmän piiristä, on pakollista.

Koko Suomi olisi jatkossakin luonnonhaitta-aluetta.

Täydentävät ehdot


Päätöksen mukaan alun perin ehdotettu hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimus GAEC 7 ("Kosteikkojen ja hiilirikkaiden maiden suojelu ml. ensimmäisen kynnön kielto") poistettiin neuvotteluiden aikana vaatimuksista.

Lisäksi poistettiin komission ehdotus lisätä vesipuitedirektiivi ja torjunta-ainedirektiivi täydentävien ehtojen soveltamisalaan. Ratkaisun mukaan päätös vesipuitedirektiivin ja torjunta-ainedirektiivin sisällyttämisestä täydentäviin ehtoihin tehdään normaalissa lainsäädäntömenettelyssä sen jälkeen kun direktiivit on toimeenpantu ja viljelijöihin kohdistuvat velvoitteet identifioitu.

Tilaneuvonta

Tilaneuvontajärjestelmää kehitetään siten, että se kattaa pakollisena täydentäviin ehtoihin, vesipuite- ja torjunta-ainedirektiiveihin, viherryttämiseen ja ympäristökorvauksiin liittyvän neuvonnan. Lisäksi jäsenmaat voivat sisällyttää tilaneuvontajärjestelmään muitakin asiakokonaisuuksia.

Tukien maksuaikataulu

Pääsääntöisesti tukia voidaan maksaa kaikkien tarkastusten jälkeen ja 1.12. lukien.

Maaseudun kehittämistuen ennakko voitaisiin maksaa 16.10. jälkeen, kun hallinnollinen valvonta on saatettu loppuun. Uusi sääntö astuu voimaan hakuvuodesta 2018. Vuoteen 2017 saakka noudatetaan nykyistä käytäntöä.

Suorien tukien osalta ennakko voitaisiin maksaa kun kaikki hallinnollinen ja paikan päällä suoritettu valvonta on saatettu päätökseen ja aikaisintaan 16.10.

Rahoitusoikaisut

Jäsenvaltioilta virheellisen toimeenpanon tai väärin maksettujen tukien osalta perittävät määrät eli rahoitusoikaisut perustuvat ensisijaisesti tukikelvottomaksi todettuihin määriin. Kiinteämääräisiä prosenttikorjauksia käytettäisiin vain, jos tukikelvottomia määriä ei voida määrittää tai ei voida käyttää ekstrapolointia oikaisun perusteena.

Jatkoaikataulu


CAP-uudistuksen valmisteluaikataulu venyi alun perin suunnitellusta, minkä vuoksi tarvittiin myös siirtymäkauden järjestelyjä vuodelle 2014. Osa uudistuksesta tulee siten voimaan 1.1.2014 ja osa vasta 1.1.2015 (mm. suorat tuet, epäsuotuisten alueiden tuki ja ympäristökorvaus, täydentävien ehtojen muutokset)..

***


EU:n toimielinten laatimat asiakirjat ovat olleet pohjana komission lainsäädäntöehdotuksille:

* Euroopan komission marraskuussa 2010 antama tiedonanto yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisesta antoi kehyksen jatkovalmistelulle.
* Maatalous- ja kalastusneuvostossa hyväksyttiin maaliskuussa 2011 määräenemmistöllä. puheenjohtajamaa Unkarin laatimat päätelmät yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuudesta.
* Euroopan parlamentti antoi päätöslauselmansa maatalouspolitiikasta täysistunnossa kesäkuussa 2011.

Uudistuksen asetukset julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä joulukuussa 2013.


Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:

maatalousneuvos Kari Valonen, p. 040 751 8407
sähköposti: etunimi.sukunimi(at)mmm.fi [kari.valonen]

lisätietoja maaseutuohjelman valmistelusta:
neuvotteleva virkamies Tiina Malm, p. 040 733 6223
sähköposti: etunimi.sukunimi(at)mmm.fi [tiina.malm]
sekä Maaseutu.fi-sivustolla

Päivitetty 16.7.2014

Sivun alkuun