Jäljitettävyyttä koskevien vaatimusten tavoitteena on varmistaa, että elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvissä ongelmatilanteissa elintarvikkeet voidaan poistaa markkinoilta kohdennetusti ja antaa kuluttajille ja valvontaviranomaisille täsmällistä tietoa ja näin välttää tarpeettoman laajat häiriöt markkinoilla. Jäljitettävyysvelvoitteesta säädetään EY:n yhteisessä elintarvikeasetuksessa 178/2002
sekä elintarvikelain (23/2006) 17 §:ssä.
Elintarvikealan toimijoiden on huolehdittava kaikissa tuotanto-, -jalostus ja jakeluvaiheissa, että on mahdollista jäljittää elintarvikkeet, elintarviketuotannossa käytetyt eläimet ja muut mahdolliset aineet, jotka on tarkoitettu lisättäväksi tai joiden voidaan olettaa tulevan lisätyksi elintarvikkeeseen. Toimijalla on oltava tieto siitä, kuka on toimittanut sille tuotteita samoin kuin tieto yrityksistä, joille sen tuotteita on toimitettu. Toimijan on toimitettava nämä tiedot tarvittaessa toimivaltaisen viranomaisen käyttöön.
Elintarvikealan toimijalla on oltava järjestelmä, jonka avulla voidaan jäljitettävyyden tavoitteen kannalta riittävällä tarkkuudella yhdistää saapuneet ja lähteneet erät toisiinsa. Kukin toimija vastaa omalla vastuullaan olevien tuotteiden jäljitettävyydestä osana omavalvontaa. Jäljitettävyysvaatimuksen toteutumisen edellyttämät tiedot riippuvat muun muassa toiminnan laadusta ja laajuudesta.
Naudanlihan merkitsemisestä ja jäljitettävyydestä säädetään erikseen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1760/2000, komission asetus (EY) N:o 1825/2000 ja MMMa 434/2008.
Myös kalastustuotteiden jäljitettävyydestä on erityislainsäädäntöä (neuvoston asetus (EY) N:o 104/2000, komission asetus (EY) N:o 2065/2001). Elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvien materiaalien ja tarvikkeiden jäljitettävyydestä säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1935/2004. Lisätietoja pakollisesta jäljitettävyydestä Eviran verkkosivuilla.