Täydennetyt elintarvikkeet ovat elintarvikkeita, joihin on lisätty vitamiineja, kivennäisaineita tai muita aineita. Täydennetyillä elintarvikkeilla voidaan parantaa ravitsemustasoa tai ehkäistä mahdollisia vitamiini- ja kivennäisaineiden puutteita. Täydentämisellä voidaan palauttaa esim. prosessin aikana menetettyjä ravintoaineita tai muuten tarjota kuluttajille sellaisia elintarvikkeita, joita he toivovat.

Elintarvikkeisiin lisättävistä vitamiineista, kivennäisaineista ja muista aineista säädetään Euroopan neuvoston ja parlamentin asetuksella (EY) N:o 1925/2006. Asetuksella annetaan tarkemmat vaatimukset ainoastaan vitamiineille ja kivennäisaineille sekä niiden yhdisteille. Asetuksella säädetään myös menettelystä, jolla voidaan kieltää tai rajoittaa mahdollisten vaarallisten aineiden käyttö elintarvikkeissa. Tällä hetkellä mitään ainetta ei ole rajoitettu tällä menettelyllä. Asetuksen mukaan voidaan kansanterveydellisin perustein myös säätää vitamiinien tai kivennäisaineiden pakollisesta lisäämisestä elintarvikkeisiin.

Elinkeinonharjoittajan tulee tehdä ilmoitus Eviralle täydennetyn elintarvikkeen saattamisesta markkinoille (KTMa 726/2007). Tarkempia implementointiohjeita on annettu Eviran internetsivuilla

Ravintolisät ovat elintarvikkeita, joita myydään annosmuodossa, kuten puristeet, pillerit kapselit tai nesteet. Niitä nautitaan pieninä annoksina ja niistä saatavalla energiamäärällä ei ole merkitystä ruokavalion kannalta. Ravintolisän tarkoitus on sille ominaisten ravintoaineiden tai muiden aineiden vuoksi täydentää ruokavaliota tai muulla tavalla vaikuttaa ihmisen ravitsemuksellisiin tai fysiologisiin toimintoihin.

Ravintolisiä säädellään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 46/2002/EY. Direktiivillä annetaan tarkempia vaatimuksia ainoastaan vitamiineille ja kivennäisaineille sekä niiden yhdisteille. Muille ravintolisille ominaisille aineille ei anneta tarkempia vaatimuksia. Komission asetuksella (EY) N:o 1170/2009 on korvattu direktiivin liitteet I ja II ravintolisissä sallituista vitamiineista ja kivennäisaineista sekä niiden muodoista.

Direktiivi 2002/46/EY on kansallisesti pantu täytäntöön maa- ja metsätalousministeriön asetuksella 78/2010. Kansallisessa asetuksessa säädetään ilmoitusmenettelystä, jonka mukaan elinkeinonharjoittajan tulee tehdä ilmoitus Eviralle ravintolisän saattamisesta markkinoille. Tarkempia implementointiohjeita on annettu Eviran verkkosivuilla sekä Eviran laatimassa Ravintolisäoppaassa.

Elintarvikkeiden ja ravintolisien sisältämien vitamiinien ja kivennäisaineiden vähimmäis- ja enimmäismäärät asetetaan yhteisötasolla, noudattaen täydentämisasetuksen artiklaan 6 ja vastaavasti ravintolisädirektiivin artiklaan 5 kirjattuja periaatteita. Sellaisten vitamiinien ja kivennäisaineiden osalta, joille ei ole annettu enimmäismäärää, noudatetaan yleisiä riskianalyysin periaatteita. Kunnes nämä enimmäismäärät on vahvistettu yhteisötasolla, jäsenvaltiot voivat noudattaa kansallisia rajoituksia. Ravintolisien maksimimäärien osalta voidaan kansallisesti soveltaa mm. Eviran ravintolisäoppaassa julkaistuja lääkelaitoksen antamia ylärajoja.

Sekä täydennettyjen elintarvikkeiden että ravintolisien uudet vitamiini- tai kivennäisaineyhdisteet voidaan hyväksyä lisättäviksi molempiin tai toiseen käyttökohteista vain jos EFSA on arvioinut ne turvallisiksi. Hyväksyminen tapahtuu määräenemmistöllä pysyvässä komiteassa.

Uusien vitamiini- ja kivennäisaineyhdisteiden ilmoittamisesta löytyy tarkempaa tietoa täydennettyjen elintarvikkeiden ja ravintolisien osalta Eviran verkkosivuilla.

Muista vaikuttavista aineista kuin vitamiineista ja kivennäisaineista ei täydentämisasetuksessa tai ravintolisädirektiivissä tarkemmin säädetä. Tällaisilla aineilla voi olla fysiologinen vaikutus tai ne voivat olla ravitsemuksen kannalta merkityksellisiä, kuten beetakaroteeni, tai jopa välttämättömiä kuten esimerkiksi aminohapot tai omega-3 rasvahapot. On myös suuri määrä kasviuutteita, joita halutaan lisätä niin ravintolisiin kuin tavallisiin elintarvikkeisiinkin. Lähtökohtaisesti kaikkien näiden lisääminen on sallittua, ellei sitä riskianalyysin periaattein kielletä.

Jos ainetta ei ole yhteisössä käytetty elintarvikkeessa ennen vuotta 1997, tai jos se on tuotettu uudella menetelmällä, se katsotaan uuselintarvikkeeksi ja se käy läpi uuselintarvikeasetuksen mukaisen hyväksyntämenettelyn. Tämä koskee myös vitamiini- ja kivennäisaineyhdisteiden uusia lähteitä.