EU:n yhteinen kalastuspolitiikka ja kansainvälinen yhteistyö

Elinkeinokalataloudesta Euroopan unionin toimivaltaan kuuluvaa osaa nimitetään yhteiseksi kalastuspolitiikaksi. EU:n jäsenvaltioiden tulee noudattaa yhteistä kalastuspolitiikkaa, jonka tavoitteena on kalavarojen kestävä käyttö. Maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosasto valmistelee Suomen osalta EU:n maatalous- ja kalastusneuvostossa esillä olevat yhteiseen kalastuspolitiikkaan kuuluvat asiat.

Euroopan unionin ministerineuvosto ja Euroopan parlamentti käyttävät Euroopan unionissa lainsäädäntövaltaa. EU:n maatalous- ja ministerineuvosto kokoontuu puheenjohtajavaltion kutsusta ja johdolla, tavallisesti kerran kuukaudessa ja hyväksyy kalastusta koskevat asetukset pääsääntöisesti määräenemmistöllä kuultuaan Euroopan parlamenttia.

Euroopan unionin yhteinen kalastuspolitiikka (= YKP) luotiin 1970-luvulla, jolloin YK:n alaisuudessa valmisteltiin merioikeusyleissopimusta. Sen nojalla valtiot perustivat rannikoidensa edustalle, lopulta 200 merimailiin ulottuvia kalastus- tai talousvyöhykkeitä. Näin tapahtui myös silloisessa EU:ssa, jossa lisäksi sovittiin, että jäsenvaltioiden kalastusalukset saivat tietyin edellytyksin liikkua ja kalastaa toistensa vyöhykkeillä.

Tämän jälkeen vuosina 1983 ja 1994 sekä viimeksi vuonna 2004, EU:n laajentuessa, päätettiin jäsenvaltioiden välisestä nk. suhteellisesta stabiliteetista, joka muodostaa pohjan myös jäsenvaltioiden väliseen kiintiöjakoon. Suhteellinen stabiliteetti ja vapaa pääsy EY:n vyöhykkeellä muodostavat edelleen YKP:n resurssipolitiikan erään peruselementin. Kalastuspolitiikan muita keskeisiä osia ovat rakenne- ja markkinapolitiikka sekä valvontajärjestelmä. Kalastuspolitiikkaa koskeva neuvoston keskeinen asetus uudistettiin viimeksi vuonna 2002.

Lue lisää: EU:n yhteinen kalastuspolitiikka (Euroopan komissio)

Sivun alkuun