Porotalous Suomessa

Poronhoidosta säädetään poronhoitolaissa. Voimassa olevat poronhoitolaki (848/90) ja -asetus (883/90) ovat vuodelta 1990. Poronhoitolaissa on määräykset poronhoitoalueesta, paliskuntien muodostamisesta, sallitun poroluvun määräämisestä, poronhoitotöiden suorittamisesta, porojen maanomistajille aiheuttamien vahinkojen ehkäisemisestä ja korvaamisesta sekä porojen suojelemisesta.

Poronhoitoalue on laajuudeltaan 122 936 km2 eli runsaat 36 % koko maan pinta-alasta. Alue käsittää Lapin läänin lähes kokonaan ja suuren osan Oulun läänistä. Ainoastaan Lapin läänistä Kemin ja Tornion kaupungit ja Keminmaan kunta eivät kuulu poronhoitoalueeseen. Oulun läänistä alueeseen kuuluvat läänin pohjoisimmat ja itäisimmät osat, jotka käsittävät kaksi viidennestä osaa läänin pinta-alasta.

Vakituisesti poronhoitoalueella asuvalla poronomistajalla on oikeus harjoittaa poronhoitoalueella porotaloutta maan omistus- ja hallintaoikeudesta riippumatta. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että poronhoitoa saa harjoittaa myös toisen omistamalla maalla ilman omistajan antamaa lupaa. Poronhoitoalueen pohjoisimmassa osassa (Enontekiö, Inari, Muonio, Utsjoki kokonaan sekä Kittilän, Kolarin, Sallan, Savukosken ja Sodankylän kuntien pohjois-osat) sijaitsevat valtionmaat ovat erityisesti poronhoitoa varten tarkoitettua aluetta eikä valtionmaata saa käyttää sillä tavoin, että käytöstä aiheutuisi huomattavaa haittaa poronhoidolle. Valtion viranomaisten on myös neuvoteltava asianomaisen paliskunnan edustajan kanssa suunniteltaessa poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavia toimenpiteitä.

Lähtökohtana on, että poronomistajana on poronhoitoalueella vakinaisesti asuva Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion kansalainen tai paliskunnat. Poronhoito-oikeus on siten poronhoitoalueella asuvien yleisoikeus.

Sivun alkuun