Hoitosuunnitelmassa esitellään ne linjaukset, joita toteuttamalla maa- ja metsätalousministeriö jatkaa suunnitelmallista Itämeren hyljekantojen hoitoa. Tavoitteena on säilyttää hylkeet pysyvänä osana merellistä luontoa ja sen monimuotoista eliöyhteisöä sekä kestävällä tavalla hyödynnettävinä arvokkaina luonnonvaroina.
Suomen merialue jaetaan kolmeen hoitoalueeseen
Suomen merialue jaetaan suunnitelmassa kolmeen hoitoalueeseen: Perämeri - Merenkurkku sekä Lounais-Suomen ja Suomenlahden kannanhoitoalueet.
Harmaahyljekannan kasvua esitetään rajoitettavaksi Perämeren - Merenkurkun sekä Lounais-Suomen hoitoalueilla ensisijassa pyyntiluvanvaraisella metsästyksellä. Suomenlahden kannanhoitoalueella harmaahyljekanta saa vielä vahvistua. Riistanhoitopiirien myöntämien pyyntilupien mukainen metsästys kohdistetaan alueille, joissa kanta on vahva ja vahinkoja ilmenee runsaasti.
Norpanmetsästyksen aloittamista kalastusvahinkojen vähentämiseksi Perämerellä selvitetään maa- ja metsätalousministeriön myöntämien poikkeuslupien avulla. Varsinaisia riistanhoitopiirien myöntämiä pyyntilupia hoitoalueille ei tässä vaiheessa esitetä myönnettäväksi.
Eri tahoja kuultu laajasti hoitosuunnitelmaa tehtäessä
Hoitosuunnitelman laadinnan eri vaiheissa kuultiin laajasti järjestö- ja viranomaistoimijoita sekä niitä, joiden elinkeinoon ja arkeen hylkeet vaikuttavat. Suunnitelma pohjautuu tutkimukseen paikallisten ja kansallisten sidosryhmien suhtautumisesta hylkeisiin ja hyljekantojen hoitoon.
Hoitosuunnitelma on kaksiosainen. Ensimmäinen osa luo taustan hyljekantojen hoidolle. Osiossa esitellään hallin ja itämerennorpan asemaa kansallisessa ja kansainvälisessä lainsäädännössä. Lisäksi osiossa selvitetään muun muassa Itämeren tilaa, hylkeiden biologiaa ja niiden kantojen kehitystä, hylkeiden ja ihmisen välistä suhdetta ja toteutunutta kantojen hoitoa.
Hoitosuunnitelman toisessa osassa kuvataan hyljekantojen hoidon tavoitteet ja toimenpiteet. Toimenpiteitä esitetään muun muassa alueellisesta hyljekantojen hoidosta, hylkeiden suojelusta, vahinkojen estämisestä, tiedotuksesta ja yhteistyöstä. Toimenpiteillä otetaan huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet.