Suomen ilveskannan hoitosuunnitelmassa kuvataan linjaukset, joita toteuttamalla maa- ja metsätalousministeriö jatkaa suunnitelmallista ilveskannan hoitoa ja kannan vakiinnuttamista pysyväksi osaksi Suomen luontoa. Ilveskannan hoidon ja suojelun perustavoitteena on säilyttää kanta suotuisalla suojelun tasolla.
Suomi jaetaan kahteen ilveskannan hoidon suuralueeseen
Suomen ilveskanta on kehittynyt suotuisasti. Kannan hoidon nykyiset linjaukset ovat osoittautuneet oikean suuntaisiksi, eikä niitä ole tarpeen oleellisesti muuttaa. Päätavoitteena on, että kanta säilyy elinvoimaisena mutta ihmisarkana, ilvesten aiheuttamat haitat minimoidaan ja kansalaisten tietämystä ilveksestä lisätään. Hoitosuunnitelmassa on pohjimmiltaan kyse ilvesten ja paikallisten ihmisten ja toimijoiden rinnakkaiselon yhteensovittamisesta.
Ilveskannan hoidossa Suomi jaetaan kahteen kannanhoidon suuralueeseen eli poronhoitoalueeseen ja muuhun Suomeen. Poronhoitoalueella ilveskantaa ei lisätä, mutta ilvesten mahdollinen liikkuminen Skandinavian ja Venäjän välillä pyritään turvaamaan. Pyyntilupia kohdennetaan erityisesti porovahinkoja aiheuttaviin yksilöihin. Muualla Suomessa tavoitteena on vakiintunut ilveskanta, joka mahdollistaa ilvesten luontaisen levittäytymisen. Poronhoitoalueen eteläpuolella ilveskannan kehitystä ohjataan kannanhoidollisen metsästyksen avulla.
Eri tahoja kuultu laajasti suunnitelmaa tehtäessä
Hoitosuunnitelman laadinnassa on sovellettu kansainvälisiä ohjeistuksia ja otettu huomioon Suomelle asetetut kansainväliset velvoitteet ilveskannan hoitamisesta. Laadinnan eri vaiheissa kuultiin laajasti paikallisia ihmisiä, alueellisia toimijoita ja valtakunnallisia sidosryhmiä. Kuulemisessa käsiteltyjä aiheita muun muassa ilveksen sosio-ekonomisista vaikutuksista on käytetty pohjana suunnitelman laadinnassa.
Ilveskannan hoitosuunnitelma on kaksiosainen. Ensimmäinen osa luo taustan maa- ja metsätalousministeriön harjoittamalle ilvespolitiikalle. Siinä kuvataan ilveksen biologiaa ja ilveskannan tilaa sekä käsitellään muun muassa kansallista lainsäädäntöä, kansainvälisiä velvoitteita ja ilveksen aiheuttamia vahinkoja. Ensimmäisessä osassa esitetään myös tutkimustulokset suomalaisten odotuksista ja toiveista ilveskannan hoidon suhteen. Tutkimusmateriaali kytkeytyy vahvasti toimenpideosaan.
Hoitosuunnitelman toisessa osassa kuvataan ilveskannan hoidon tavoitteet ja toimenpiteet. Toimenpiteitä esitetään muun muassa alueellisesta ilveskannan hoidosta, vahinkojen estämisestä ja niiden kustannuksista, ilveksen suojelusta poikkeamisesta, kannan seurannasta, tutkimuksesta, tiedotuksesta ja eri tahojen välisestä yhteistyöstä.