Suomen karhukannan hoitosuunnitelmassa kuvataan linjaukset, joita toteuttamalla maa- ja metsätalousministeriö jatkaa kehittyvän karhukannan suunnitelmallista hoitoa. Hoidolla halutaan varmistaa, että karhu säilyy pysyvänä osana Suomen luontoa. Karhukannan hoidon ja suojelun perustavoitteena on säilyttää kanta suotuisalla suojelun tasolla.
Suomi jaetaan neljään karhukannan hoitoalueeseen
Suomen karhukanta on kehittynyt suotuisasti. Kannanhoidon päätavoitteena on, että kanta säilyy elinvoimaisena mutta ihmisarkana, karhujen aiheuttamat haitat minimoidaan ja kansalaisten tietämystä karhusta lisätään. Hoitosuunnitelmassa on pohjimmiltaan kyse karhun ja paikallisten ihmisten ja toimijoiden rinnakkaiselon yhteensovittamisesta.
Karhukannan hoidossa Suomi jaetaan neljään kannanhoitoalueeseen eli poronhoitoalueeseen, vakiintuneen kannan alueeseen, levittäytymisvyöhykkeeseen ja kehittyvän kannan hoitoalueeseen. Poronhoitoalueella ja vakiintuneen kannan hoitoalueella karhukanta pidetään nykytasolla. Levittäytymisvyöhykkeellä karhujen määrän annetaan kasvaa maltillisesti. Näin turvataan karhujen levittäytyminen kehittyvän kannan alueelle. Kehittyvän kannan hoitoalueella karhujen määrän annetaan lisääntyä alueen asukastiheyden ja elinkeinorakenteen asettamissa rajoissa.
Eri tahoja kuultu laajasti suunnitelmaa tehtäessä
Hoitosuunnitelman laadinnassa on sovellettu kansainvälisiä ohjeistuksia ja otettu huomioon Suomelle asetetut kansainväliset velvoitteet karhukannan hoitamisesta. Laadinnan eri vaiheissa kuultiin laajasti paikallisia ihmisiä, alueellisia toimijoita ja valtakunnallisia sidosryhmiä. Suunnitelma pohjautuu tutkimukseen ihmisten asenteista ja sietokyvystä karhua kohtaan sekä karhun sosio-ekonomisista vaikutuksista.
Karhukannan hoitosuunnitelma on kaksiosainen. Ensimmäinen osa luo taustan maa- ja metsätalousministeriön harjoittamalle karhupolitiikalle. Siinä kuvataan karhun biologiaa ja karhukannan tilaa sekä käsitellään muun muassa kansallista lainsäädäntöä, kansainvälisiä velvoitteita ja toteutettua kannan hoitoa. Ensimmäisessä osassa esitetään myös tutkimustulokset suomalaisten odotuksista ja toiveista karhukannan hoidon suhteen. Tutkimusmateriaali kytkeytyy vahvasti toimenpideosaan.
Hoitosuunnitelman toisessa osassa kuvataan karhukannan hoidon tavoitteet ja toimenpiteet. Toimenpiteitä esitetään muun muassa alueellisesta karhukannan hoidosta, vahinkojen estämisestä ja niiden kustannuksista, karhun rauhoituksesta poikkeamisesta, kannan seurannasta, tutkimuksesta, tiedotuksesta ja eri tahojen välisestä yhteistyöstä.