Hoitosuunnitelmassa kuvataan ne toimet, joilla maa- ja metsätalousministeriö tulee toteuttamaan susikannan hoitoa ja ratkaisemaan suteen liittyviä ristiriitatilanteita.

Hoitosuunnitelman laadinnassa sovellettiin kansainvälisiä ohjeistuksia ja otettiin huomioon Suomelle asetetut kansainväliset velvoitteet susikannan hoitamisesta. Laadinnan eri vaiheissa kuultiin laajasti paikallisia ihmisiä, alueellisia toimijoita ja valtakunnallisia intressitahoja.

Suomen susikannan hoitosuunnitelma on kaksiosainen. Sen ensimmäinen osa luo taustan maa- ja metsätalousministeriön harjoittamalle susipolitiikalle. Siinä kuvataan suden biologiaa ja susikannan tilaa sekä verrataan Suomen tilannetta olennaisilta osiltaan kansainväliseen tutkimukseen. Lisäksi ensimmäisessä osassa käsitellään muun muassa kansallista lainsäädäntöä, kansainvälisiä velvoitteita ja yhteistyömuotoja, susien aiheuttamia taloudellisia vahinkoja, suden ja ihmisen yhteistä historiaa, susikannan hoidon aiempia tavoitteita ja toteutunutta kannan hoitoa. Ensimmäiseen osaan sisältyy myös kuulemismenettelyyn perustuva tutkimusmateriaali, joka kytkeytyy vahvasti suunnitelman toimenpideosaan eli varsinaiseen hoitosuunnitelmaan.

Toimenpideosassa esitellään suden biologiaan perustuvia ja tärkeiksi katsottuja sosioekonomisia peruslinjauksia, joita toteuttamalla maa- ja metsätalousministeriö jatkaa suunnitelmallista susikannan hoitoa.

Susikannan hoidon perustavoitteena on säilyttää susikanta suotuisalla suojelun tasolla. Tavoite toteutetaan yhdistämällä eri toimenpiteitä.

Hoitosuunnitelmassa toimenpiteitä esitetään muun muassa alueellisesta susikannan hoidosta, vahinkojen estämisestä ja niiden kustannuksista, vahinkojen korvaamisesta, suden suojelusta poikkeamisesta, susikannan seurannasta, tutkimuksesta ja sen kehittämisestä, neuvonnasta, tiedotuksesta, metsästyksen valvonnasta ja eri tahojen välisestä yhteistyöstä.

Susipuhetta Suomessa (pdf, Ruralia-instituutti)