Alamitta on kalojen tai rapujen alin sallittu pyyntimitta. Kalan pituus mitataan leuan kärjestä suoraksi ojennetun ja yhteenpuristetun pyrstöevän kärkeen. Kalojen alamitoista on säädös kalastusasetuksessa.
Alamittoja:
Merilohi 60 cm (paitsi Perämerellä 50 cm), meritaimen 50 cm, järvilohi 40 cm, järvitaimen 40 cm, nieriä 40 cm (Vuoksen vesistöalueella ja Inarinjärvessä), kuha 37 cm ja harjus 30 cm.
Kalastusalue voi tietyllä vesialueella määrätä alamitan myös muille kuin kalastusasetuksessa määritetyille kala- tai rapulajeille, tai määrätä, että alamitta on suurempi kuin asetuksessa on määrätty.
Kalastuksenhoitomaksu on valtion veroluonteinen maksu, joka jokaisen muuta kalastusta kuin onkimista tai pilkkimistä harjoittavan 18-64 -vuotiaan on suoritettava.
Kalastuksen valvonta. Poliisilla, kalastusviranomaisella, tulli- ja rajavartioviranomaisilla ja valan tehneellä kalastuksenvalvojalla on oikeus valvoa, että kalastusta koskevia säännöksiä ja määräyksiä noudatetaan. Heillä on myös oikeus ottaa talteen luvattomaan kalastukseen käytetyt välineet ja niillä saatu saalis.
Myös vesialueen omistajalla, osakkaalla ja kalastusoikeuden haltijalla on oikeus tarkistaa kalastusluvat.
Mikäli olet unohtanut lupakuitit kotiin, mutta pystyt luotettavasti todistamaan henkilöllisyytesi kalastuksenvalvojalle, niin sinulla on mahdollisuus käydä näyttämässä lupakuittisi seitsemän vuorokauden kuluessa luvantarkastuksesta. Näin vältyt jälkiseuraamuksilta.
Jos olet unohtanut lupakuitit kotiin, etkä pysty osoittamaan henkilöllisyyttäsi, voi kalastuksenvalvoja ottaa talteen viehekalastuksessa käytetyt kalastusvälineet. Talteen otetut kalastusvälineet on välittömästi luovutettava takaisin, mikäli lupakuitit esitetään seitsemän päivän kuluessa talteenotosta.
Kalastusalue on lakisääteinen yhteistoimintaelin, jonka jäseninä ovat kalastuskunnat, vesialueen omistajat, ammattikalastajien järjestöt ja virkistyskalastajien järjestöt. Se on muodostettu yhden tai useamman kunnan alueelle kalataloudellisesti yhtenäiseksi toimintayksiköksi. Suomessa on kaikkiaan 225 kalastusaluetta.
Kalastuskieltoalue. Viranomainen voi kieltää onkimisen, pilkkimisen ja viehekalastuksen tietyillä alueilla. Tällaisia ovat esim. TE-keskuksen myöntämä kalastuslain 11§:n mukainen viehekalastuskielto. Kalastus voi olla kiellettyä myös muun lain tai määräyksen perusteella.
Kalastusoikeuden haltija voi olla kalastuskunta, yksityisveden omistaja tai kalaveden vuokraaja. Kalastusoikeuden haltija on ensi kädessä velvoitettu järjestämään kalavedessään kalastus ja kalakannan hoito kestävän käytön periaatteen mukaisesti.
Läänikohtainen viehekalastusmaksu on maksullinen yleiskalastusoikeus, joka antaa mahdollisuuden kalastaa yhden läänin vesialueilla yhdellä vavalla, kelalla ja vieheellä. Vetouistelussa saa lisäksi käyttää yhtä painoviehettä tai syvääjää. Läänikohtaisen viehekalastusmaksun voi suorittaa useampaan lääniin.
Onkiminen on maksuton yleiskalastusoikeus, jonka harjoittamiseen ei tarvita lupaa. Kalastuslaissa maksuttomalla onkimisella tarkoitetaan onkimista, jossa vapa tai siima on onkijan kädessä tai käden ulottuvilla, eikä vavassa ole heittokalastukseen soveltuvaa kelaa, eikä vieheenä ole pilkki, uistin, perho tai muu keinotekoinen laite.
Onkiminen on kiellettyä lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikoissa, tai vesialueilla, joissa kalastus on kielletty muun säädöksen tai määräyksen nojalla.
Osakaskunta (entinen kalastuskunta) on useille kiinteistöille yhteisesti kuuluvan kalaveden osakkaiden muodostama hallinto- ja hoitoelin. Osakaskunnan toimintaa säätelevät yhteisaluelaki, kalastuslaki ja osakaskunnan säännöt. Osakaskunnan tulee järjestää alueellaan kalastuksen harjoittaminen ja kalakannan hoito kalastuslain edellyttämällä tavalla.
Pilkkiminen on maksuton yleiskalastusoikeus, jonka harjoittamiseen ei tarvita lupaa. Kalastuslaissa maksuttomalla pilkkimisellä tarkoitetaan kalastusta siimaan kiinnitetyllä pystysuunnassa liikuteltavalla pilkillä, siimaa kädessä pitäen tai lyhyehköä heittokalastukseen soveltumatonta vapaa käyttäen.
Pilkkiminen on kiellettyä lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikoissa, tai vesialueilla, joissa kalastus on kielletty muun säädöksen tai määräyksen nojalla.
Rauhoitusaika on ajanjakso, jolloin tietyn kala- tai rapulajin pyydystäminen on kiellettyä. Ajanjaksona, jolloin jokin kalalaji tai rapu on rauhoitettu, vedessä ei saa pitää pyydystä, joka on kyseisen lajin pyyntiin tehty tai erityisesti siihen sopiva. Rauhoitusaikana pyydykseen tarttunut rauhoitettu kala tai rapu on viipymättä laskettava takaisin veteen.
Rauhoituspiiri. Kalastusalue voi perustaa enintään kymmeneksi vuodeksi rauhoituspiirin vesialueelle, jossa arvokkaat kalalajit kutevat, oleskelevat tai jonka lävitse ne vaeltavat. Rauhoituspiiri on merkittävä maastoon asianmukaisin merkein. Rauhoituspiiripäätöksessä on määrättävä, minä aikana ja millä tavalla kalastus on rauhoituspiirissä rajoitettu.
Työvoima- ja elinkeinokeskus (TE-keskus) on valtion aluehallintoviranomainen, jossa sijaitsee maa- ja metsätalousministeriön alainen kalataloushallinnon piiriorganisaatio, kalatalousyksikkö. Kaikkiaan kalatalousyksiköitä on 11 kappaletta ja ne neuvovat kalastukseen liittyvissä asioissa.
Työvoima- ja elinkeinokeskukset/kalatalousyksiköt:
Uusimaa
Varsinais-Suomi
Häme
Kaakkois-Suomi
Etelä-Savo
Keski-Suomi
Pohjois-Savo
Pohjois-Karjala
Pohjanmaa
Kainuu
Lappi
Viehekalastus. Viehekalastukseen tarvitaan joko läänikohtainen viehekalastusmaksu tai kalastusoikeuden haltijan myöntämä lupa.
Läänikohtaisella viehekalastusmaksulla saa harjoittaa viehekalastusta ainoastaan kalastuslaissa säädetyllä tavalla, eli yhdellä vavalla, kelalla ja vieheellä. Alle 18-vuotiaat ja 65 vuotta täyttäneet ovat vapautettuja läänikohtaisen viehekalastusmaksun suorittamisesta.
Kalastusoikeuden haltija voi myöntää esimerkiksi luvan usealla vieheellä tapahtuvaan uisteluun. Samoin vesialueen omistaja voi useimmiten myöntää luvan viehekalastukseen myös sellaiselle alueelle jossa viehekalastusmaksu ei ole voimassa, esimerkiksi lohi- ja siikapitoisiin koskiin.
Yleiskalastusoikeus on jokamiehenoikeuksiin rinnastettava kalastusoikeus, joka voi olla maksullinen tai maksuton.
Yleiskalastusoikeuksiin kuuluvat mm:
-yleiskalastusoikeus meressä yleisellä vesialueella ja Suomen kalastusvyöhykkeellä
-onkiminen ja pilkkiminen
-maksulliseen läänikohtaiseen viehelupaan perustuva kalastus
Kalastusalueet ja TE-keskukset voivat tehdä päätöksiä yleiskalastusoikeuden rajoittamiseksi tietyillä alueilla.
Yleisvesi järvessä on tiettyjen suurten järvien (Höytiäinen, Inarijärvi, Koitere, Lappajärvi, Orivesi, Oulujärvi, Puruvesi, Pyhäselkä ja Päijänne) selkävesillä sijaitseva vesialue, jossa näihin järviin ulottuvien kuntien asukkaat saavat harjoittaa koukkukalastusta ilman lisälupia.
Yleisvesi meressä on merialueella kylärajojen ulkopuolella sijaitseva vesialue, jossa kotitarve- ja virkistyskalastus on vapaata (18-64 -vuotiaiden on maksettava kalastuksenhoitomaksu). Yleisveden rajat löytyvät peruskartoista.
