Parisenkymmentä ihmistä keltaisissa liiveissä seisoo polkupyörineen Suomussalmen matkailutoimiston, Jalonniemi-talon edessä. Urheilutapahtumasta ei ole kyse, vaan nyt pyöräillään lähiruuan puolesta. Viidessä päivässä Suomussalmelta Helsinkiin seitsemän joukkueen voimin poljettavalla Lähiruokaviestillä on tarkoitus muistuttaa päättäjiä ja kuluttajia lähiruuan merkityksestä aluetaloudelle.

Ensimmäinen päivä poljetaan Kainuun vaaramaisemissa. Ensimmäisessä vaihtopisteessä Viitostien Viinituvalla Hyrynsalmella saan VIP-joukkueen puisen viestikapulan käteeni – tai oikeammin pyörän tarakalle. Urheilutapahtumasta ei ole kyse, eikä pyöräilijöiltä edellytetä kovaa kuntoa – mutta jostain kumman syystä yksi on ostanut kesällä uuden pyörän, toinen pehmustetut pyöräilyhousut ja kolmas laihduttanut talvesta kymmenen kiloa.

Hiki alkaa pukata selästä, kun yritän pysyä edellä kiitävien MTK:n viestinviejien perässä. Letkan edellä kulkee huoltoauto ja perässä toinen, mutta muutamaa renkaan pumppausta ja vaatteiden vähennystä lukuun ottamatta etapillani ei huoltoa tarvita. 28 kilometriä myöhemmin, Studio Navetan pihassa Ristijärvellä, luovutan viestikapulan seuraavalle polkijalle. Nyt maistuvat porokeitto ja kainuulainen juustoleipä lakkahillolla!

Ristijärveltä matka jatkuu Kuluntalahden kautta kohti Kajaanin Kauppatoria, jonne paikalliset ruokatoimijat ovat järjestäneet lähiruokatoritapahtuman.

- Kainuussa on hieno ruokakulttuuri, erityisesti leipäperinne sekä tietysti marjat, sienet ja muut luonnontuotteet. Ja luomua on peltopinta-alasta viidennes, kertoo toritapahtuman puuhanainen, kehittämispäällikkö Sari Laukkanen MTK-Kainuusta.

Laukkanen uskoo luomutuotannon lisääntyvän ja toivoo, että jalostusastetta saataisiin Kainuussa lisättyä. Iso ongelmakohta on esimerkiksi oman teurastamon puuttuminen maakunnasta, jolloin kainuulainen luomuliha sekoittuu massaan muualla, eivätkä kainuulaiset näin ollen saa ruokapöytäänsä Kainuussa kasvanutta luomulihaa. Samoin Oulujärven kalat viedään käsiteltäviksi Kuopioon, josta ne ehkä päätyvät myöhemmin takaisin kainuulaisiin kauppoihin.

Laukkanen iloitsee kuitenkin siitä, että niin tuotantoketjun tahtotila kuin kuluttajien mielipiteetkin lähellä tuotettua ruokaa kohtaan ovat muuttuneet myönteisemmiksi.

- Ja myös kaupan isot market-ketjut täällä Kainuussa arvostavat lähellä tuotettua, Laukkanen kehuu.

Teksti ja kuvat: Maria Nikunlaakso
Kirjoittaja on maa- ja metsätalousministeriön Laatuketju-hankkeen tiedottaja, joka on mukana Lähiruokaviestillä koko viikon.

Lähiruokaviestin toinen aamu valkenee sateisena, mutta "viestipiällikkö" Irma Kärkkäisen mieltä sade ei lannista. Kärkkäinen iloitsee siitä, kuinka hyvin Lähiruokaviesti otettiin Kainuussa vastaan, ja kuinka innokkaita ihmiset olivat aiheesta keskustelemaan ja myös halukkaita viemään viestiä eteenpäin.

- Viestin tarkoitus on ollut herättää niin paikallis-, maakunta- kuin valtakunnallisen tasonkin päättäjiä keskustelemaan ruuan tuoreudesta. Erityisesti näin sadonkorjuuaikaan tuoreita tuotteita on helposti saatavilla niin kauppoihin kuin ammattikeittiöihinkin, Lähiruokaviestin äidiksikin itseään tituleeraava Kärkkäinen sanoo.

Kärkkäinen kertoo, että viestillä halutaan kiinnittää huomio paitsi lähiruokaan, myös ihmisten hyvinvointiin laajemminkin.

- Haluamme tarjota osallistujille elämyksiä, ja tällä viestillä yhdistyvät ruoka, metsä ja kulttuuri.

Itse Kärkkäinen ei ole ehtinyt Lähiruokaviestillä pyöräilemään, mutta sitäkin innokkaammin hän saattelee matkaan kansanedustaja Eero Reijosen, joka toimii viestin VIP-joukkueen kapteenina. Reijonen on huolissaan siitä, että miten Suomessa pystytään jatkossa tuottamaan raaka-aineita kannattavasti.

- Tämä vaatii verkostoitumista tuottajien, jalostajien ja kaupan kesken, Reijonen sanoo.

Toinenkin pyöräilypäivä etenee joutuisasti, ja viimeisellä pysähdyspaikalla Kontiolahden satamassa alkaa paistaa aurinko, joka seuraa viestinviejiä Joensuun toritapahtumaan asti.

Torilla erityisen kuumat oltavat on vanhaan turistibussiin rakennetussa liikkuvassa piirakanpaistoautossa, jossa Tuula Pulkkinen leipoo pietruskoja. Pietruska on Pulkkisen oma innovaatio.

- Pietruska syntyi, kun karjalanpiirakkataikinasta tuli liian löysää, ja näin syntyi leivonnainen, joka on yhdistelmä piirakkaa ja vatruskaa, Pulkkinen kertoo modernin lähiruokatuotteen syntyhistoriasta.

Lähiruokaviestin kolmas aamu starttaa upeissa kansallismaisemissa, Punkaharjulta metsämuseo Luston pihasta. Polkijoiden joukossa on myös kansanedustaja Heli järvinen.

- Tämä on minulle mieluisa tehtävä, koska olen luomun ja kestävän kehityksen puolestapuhuja. Tämäntyyppistä kansalaisaktiivisuutta tarvittaisiin paljon enemmänkin, että ihmiset tekisivät yhteistyötä yhteisten tavoitteiden puolesta, Järvinen sanoo.

Järvisen kotona ruoka tehdään itse, eikä eineksiä juurikaan käytetä. Erityisen tarkkoja hyvästä ruuasta ovat kansanedustajan 18- ja 19-vuotiaat lapset, jotka vahtivat sitä, että perheessä käytetään luomu- ja lähituotteita. Ruuan arvonlisäveroalennuksen Järvinen kohdistaisi terveellisiin elintarvikkeisiin ja lähiruokaan.

- Ensimmäiset 35 kilometriä menivät tosi nopeasti hyvässä seurassa, Järvinen hymyilee ensimmäisellä vaihtopaikalla Kyläkauppa Marjatan pihassa.

Myös oma pyöräilyni kulkee pienestä vaihdeviasta huolimatta sen verran vauhdikkaasti, että lyhyen tankkauksen jälkeen päätän jatkaa vielä toisen etapin, jonka pituudeksi joku huikkaa parisenkymmentä kilometriä. 35 kilometriä alla alkavat kuitenkin painaa reisissä, ja pian saan katsella muiden pyöräilijöiden selkiä. Yksi jos toinenkin ohittaja huikkaa kannustavasti, että ”et kai vaan ala hyytyä”. Erityisesti pitkä ja jyrkkä Lapinrinne Särkilahdella imee viimeisetkin mehut. Takanani pyöräilevä paikallinen viestinviejä hyppää taluttamaan pyörää, ja on rinteen laella yhtä aikaa kanssani, vaikka tarmokkaasti sotkenkin ylös pienimmällä mahdollisella vaihteella.

Juomatauolla saan kanssapyöräilijältä kaurakeksin, ja koska loppumatka on lähestulkoon loivaa alamäkeä, selviän Pohjalankilan vaihtopaikkaan aikataulussa. 55 kilometrin jälkeen on voittajaolo, ja se vain paranee, kun selviää, että toinen etappi olikin lähes 30 kilometrinen, eli takana onkin 65 kilometriä.

Lammaskaalikeiton jälkeen huristan huoltoautossa Lappeenrannan toritapahtumaan, ja muut saavat jatkaa viestinviemistä.

Lähiruokaviestin pyöräilijöiden tuliaisreput täyttyvät heti kättelyssä lähtöpaikan, Benjamin-maatilatorin herkuista, ja lisää lähiherkkuja on luvassa ensimmäisellä vaihtopisteellä Mustilan viinitilalla: jano sammutetaan Maria Tigerstedtin keittämällä ruusukvittenimehulla.

Ensimmäisellä etapilla vastassa yksi viikon mukavimmista yllätyksistä: Haapakimolan koulun oppilaat ovat opettajineen tulleet tien varteen hurraamaan ja kannustamaan Lähiruokaviestin polkijoita, joista osa on polkenut koko viikon. Eniten Lähiruokaviesti-kilometrejä, 350, on kerännyt Mestarit-lehden päätoimittaja Tero Takalo-Eskola.

- Tämän parempaa juttua ei ole, jos tykkää pyöräillä, ja vielä hyvän asian puolesta, Takalo-Eskola hehkuttaa.

Myös MTK:n ruokakulttuuriasiamies Jaakko Nuutila on polkenut koko viikon, eikä pyöräilystä innostunut ruokakulttuuriasiamies olisi voinut kuvitellakaan jättävänsä Lähiruokaviestiä väliin.

Nuutilan mielestä tarvitaan yhteisvastuullisuutta, jotta Suomessa säilyisi turvallinen ja monipuolinen elintarviketuotanto, joka on tärkeä osa huoltovarmuutta.

- Jos suomalainen elintarviketuotanto ajetaan kerran alas, se ei enää käynnisty, Nuutila arvioi.

Ruokakulttuuriasiamiehen mielestä oman ruuantuotannon säilyttäminen Suomessa on tärkeää myös globaalin yhteisvastuun kannalta:

- Kun Suomi ruokkii itse itsensä, syömämme ruoka ei ole pois muilta, esimerkiksi kolmannen maailman mailta.

Hevospoliisipartio saatteli Lähiruokaviestin viimeisen osuuden reilut 50 polkijaa ja kävelijää Hakaniementorille kello 10. Näyttävä kulkue saapui Tokoinrannasta Siltasaarenkadun yli torille, jossa toripöydät notkuivat sesongin mukaisia herkkuja kuten omenoita, tomaatteja ja sieniä.

Jokaisella seitsemällä joukkueella oli oma viestinsä tuotavanaan. Pro Lähiruoka -joukkueen viestintuoja Eija Muukka EkoCentriasta sai viestillään Helsingin kaupungin Hankintakeskuksen ympäristöasiantuntija Perttu Pohjosen innostumaan siitä, että kaupunki voisi lisätä lähellä tuotettujen elintarvikkeiden käyttöä kouluruokailuissa.

VIP-joukkueen viestintuoja, suomalaisen ruoan edistämisohjelman pääsihteeri Marja Innanen kiitti suomalaisia elintarviketyöntekijöitä heidän tekemästään arvokkaasta työstä. Viestin vastaanottanut Suomen Elintarviketyöläisten Liiton puheenjohtaja Veli-Matti Kuntonen kiitti ja lupasi, että SEL on mukana, mikäli Lähiruokaviesti poljetaan myös ensi vuonna.

Yhdistävänä teemana oli huoli siitä, miten yhtäältä suomalaisen elintarviketuotannon ja toisaalta suomalaisen ruokakulttuurin tulevaisuus turvataan. Tällöin pääkohderyhmä ovat lapset nuoret, joille perinteiset suomalaiset maut sekä lähellä tuotettu tuore ruoka saattavat jäädä vieraaksi. Yksi pääviesteistä olikin se, että lapsilla pitää olla oikeus puhtaaseen, lähellä tuotettuun suomalaiseen ruokaan niin kotona kuin kouluissa. Lasten tietoa suomalaisesta ruokakulttuurista ja maakunnallisista erikoisuuksista on parannettava, samoin kuin heidän taitoaan valmistaa näitä ruokia itse.

Kaikkien joukkueiden viestit ovat luettavissa osoitteessa: http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/lahiruokaviesti/lehdisto.html