Euroopan unionissa pellavan ja hampun yhteinen markkinajärjestely luotiin vuonna 1970, jolloin kuitupellavan tuotannossa keskityttiin pääasiassa tekstiilikäyttöön tarkoitettujen pitkien kuitujen tuotantoon. Vähitellen lähes kaikissa jäsenvaltioissa alkoi löytyä uusia markkinoita lyhyille pellava- ja hamppukuidulle. Lyhyiden kuitujen tuotannon kasvu toi mukanaan yhteiseen markkinajärjestelyyn liittyvät suuret taloudelliset ongelmat, jotka johtuivat pääasiassa siitä, että lyhyiden kuitujen kohdalla hehtaarituki oli hyvin korkea verrattuna tuotteen tuotantokustannuksiin ja sen arvoon.
Ensimmäisen kerran komissio ehdotti alan uudistamista vuonna 1996, mutta silloin jäsenvaltiot eivät hyväksyneet komission ehdotusta. Vuonna 1999 komissio teki toisen uudistusehdotuksen, jonka mukaan pellavan ja hampun tuottajille maksettava hehtaarituki laskettiin kilpailevien peltokasvien tuen tasolle ja samalla otettiin käyttöön varsien jalostustuki. Samassa yhteydessä tuotannon tasapainottamiseksi otettiin käyttöön taatut kansalliset määrät varsien jalostustuessa.
Vuodesta 2006 alkaen kuitupellavan ja -hampun tuottajille maksettava tuki tuli osaksi uutta tilatukijärjestelmää. Jalostajille maksettava tuki säilyi entisellään.
Pellava- ja hamppukuitujen kauppa on vapaata eikä tuonnista peritä tulleja. Kuitupellavalle ja -hampulle ei makseta myöskään vientitukea.