Euroopan unionissa pellavan ja hampun yhteinen markkinajärjestely luotiin vuonna 1970. Neuvoston asetus laadittiin lähinnä kuitupellavan ympärille erityisesti Belgiaan, Ranskaan ja Alankomaihin keskittyneen perinteisen maaseutuelinkeinon tukemiseksi. Kuitupellavan tuotannossa keskityttiin pääasiassa tekstiilikäyttöön tarkoitettujen pitkien kuitujen tuotantoon. Vähitellen lähes kaikissa jäsenvaltioissa alkoi löytyä uusia markkinoita lyhyille pellava- ja hamppukuidulle. Erityisesti Espanjassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa niiden tuotanto lähti nopeaan kasvuun.

Lyhyiden kuitujen tuotannon kasvu toi mukanaan yhteiseen markkinajärjestelyyn liittyvät suuret taloudelliset ongelmat, jotka johtuivat pääasiassa siitä, että lyhyiden kuitujen kohdalla hehtaarituki oli hyvin korkea verrattuna tuotteen tuotantokustannuksiin ja sen arvoon.

Ensimmäisen kerran komissio ehdotti alan uudistamista vuonna 1996, mutta silloin jäsenvaltiot eivät hyväksyneet komission ehdotusta. Vuonna 1999 komissio teki toisen uudistusehdotuksen, jonka mukaan pellavan ja hampun tuottajille maksettava hehtaarituki laskettiin kilpailevien peltokasvien tuen tasolle ja samalla otettiin käyttöön varsien jalostustuki. Samassa yhteydessä tuotannon tasapainottamiseksi otettiin käyttöön taatut kansalliset määrät varsien jalostustuessa.

Vuoden 1999 uudistuksen vaikutukset näkyivät selvästi niin kuitupellavan kuin hampunkin tuotannossa. Kummankin viljelyalat laskivat: pellavan viljelyala putpsi vuoden 1999 211 000 hehtaarista 118 000 hehtaariin vuonna 2004 ja hampun vastaavasti vuoden 1999 32 000 hehtaarista 15 000 hehtaariin vuonna 2004.

Tällä hetkellä kuitupellavan ja -hampun osalta käytössä on kaksi erillistä tukijärjestelmää: tilatuen kautta tuottajille maksettava tuki ja kuituja jalostaville yrityksille maksettava tuki.

Tuottajille maksettavan tuen osalta EU:n maatalousministerit hyväksyivät kesäkuussa 2003 yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistuksen, jonka pääperiaatteena on irrottaa tukien ja tuotannon välinen kytkentä. Osa tukimuodoista voidaan kuitenkin jäsenmaan päätöksellä säilyttää edelleen tuotantosidonnaisina.

Komission alkuperäisen esityksen mukaan kuitupellavalle ja -hampulle maksettava tuki olisi mennyt kokonaisuudessaan tilatukeen (kokonaan tuotannosta irrotettua). Neuvostossa hyväksytyn esityksen mukaan jäsenvaltio voi päättää, että se maksaa enintään 25 prosenttia peltokasvien tuesta edelleen tuotantoon sidottuna.

Loppuvuodesta 2008 hyväksytyn yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastusuudistuksen myötä pellavan ja hampun tuottajille maksettava tuki irrotetiin kokonaisuudessaan tuotannosta. Kuitujen jalostajille maksettu jalostustuki siirretään osaksi tilatukea vuodesta 2012 alkaen.

Tuotanto

Pellavan merkitys maailman kuitutuotannossa on määrällisesti varsin pieni noin 0,5 % kaikista tuotetuista kuiduista. Pellavaa tuotetaan Venäjällä, Keski-Aasian ja Baltian maissa sekä Puolassa. Euroopan unionissa kuitupellavan päätuottajamaat ovat Belgia, Ranska ja Alankomaat.

Kuituhampun päätuottajamaat ovat Kiina, Pohjois-Korea, Intia ja Venäjä. Euroopan unionissa kuituhampun tuotanto on keskittynyt Ranskaan. Jonkin verran tuotantoa on myös Saksassa, Espanjassa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Tuonti ja vienti

Euroopan unioniin tuodaan keski- ja heikkolaatuista kuitua Itä-Euroopan maista, Egyptistä ja Kiinasta. EU puolestaan vie arvokkaampaa korkealaatuista kuitua ympäri maailman, koska ko. korkealaatuista kuitua tuotetaan ainoastaan EU:ssa.

EU:n hamppukauppa kolmansien maiden kanssa on hyvin rajoittunutta.

Pellava- ja hamppukuitujen kauppa on vapaata eikä tuonnista peritä tulleja. Kuitupellavalle ja -hampulle ei makseta myöskään vientitukea.

Tuotanto Suomessa

Suomi oli pellavanviljelyn suurmaa 1500- luvulta aina viime vuosisadalle saakka. Enimmillään Suomessa pellavaa viljeltiin sotien jälkeen noin 8 000 hehtaarin alalla. Teollistumisen seurauksena pellavan viljely alkoi kuitenkin rajusti vähentyä. Tekokuitujen keksiminen romahdutti lopulta pellavan käytön melkein kokonaan. 1970-luvulla tilastoitiin pellavan viljelyalaksi vain runsas hehtaari. Vasta 1980-luvulla pellavan tuotanto alkoi elpyä. Pellavaa alettiin käyttää vaatteisiin ja siitä tuli myös kesantopeltojen maisemakasvi.

Kiinnostusta kuitukasvien tuottamiseen on, mutta ongelmia on ollut erityisesti jatkojalostuksessa.

Monien peltokasvien osalta voidaan todeta, ettei Suomi pohjoisen sijaintinsa vuoksi kykene ilman tasoittavia tukitoimia tasapäiseen kilpailuun edullisemmissa oloissa toimivien maiden kanssa. Kaikki kasvit eivät kuitenkaan kärsi lyhyestä kasvukaudesta ja matalasta lämpösummasta samalla tavoin. Luonnonkuiduista pellava ja hamppu menestyvät Suomen ilmasto-oloissa hyvin ja antavat lähes samanlaisia keskisatoja kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa. Kuitukasvit voisivatkin olla hyvä tuotantovaihtoehto erityisesti tiloille, jotka sijaitsevat melko lähellä jalostavaa teollisuutta.

Muualla verkossa:

http://ec.europa.eu/agriculture/agrista/2009/table_en/en411.htm

http://ec.europa.eu/agriculture/consultations/adco/flax_hemp/index_en.htm