EU:n ilmasto- ja energiapolitiikasta annettiin merkittävä lainsäädäntöpaketti huhtikuussa 2009. EU:n niin kutsuttu 20–20–20 tavoite tarkoittaa, että vuoteen 2020 mennessä tulisi EU:n energiankulutuksesta 20 prosenttia saada uusiutuvista lähteistä, kasvihuonekaasupäästöjä tulisi vähentää 20 prosenttia sekä energiatehokkuutta lisätä 20 prosenttia. Suomi sai uusiutuvan energian käytön tavoitteekseen 38 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Kansallisesti tavoitteita on linjattu pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa.
Euroopan unionin ilmastopolitiikka
Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia
Uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin (2009/28/EY) mukaisesti jäsenvaltioiden on vahvistettava kansallinen uusiutuvaa energiaa käsittelevä toimintasuunnitelma (NREAP). Suunnitelma sisältää mm. uusiutuvaa energiaa koskevat tavoitteet ja uusiutuvaa energiaa koskevat politiikan tukitoimenpiteet.
Uusiutuvan energian kansallinen toimintasuunnitelma (NREAP)
Maatalouden bioenergiapotentiaali
Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa yhtenä tavoitteena on edistää energiakasvien tuotantoa sekä maatalouden sivuvirtojen ja lannasta saatavan bioenergian käyttöä mm. biokaasun muodossa. Tavoitteeksi maatalouden biomassoilla vuosittain tuotetun energian määrälle on asetettu noin 4 -5 TWh. Metsätaloudesta peräisin olevan biomassan merkitys Suomen energiantuotannossa on kuitenkin huomattavasti suurempi kuin maatalouden biomassojen.
Maatalouden bioenergiaresurssit voidaan jakaa kolmeen pääryhmään eli peltobiomassojen suoraan polttoon, lannan sekä kasvimassojen biokaasutukseen sekä liikennebiopolttonesteiden valmistukseen.
Suomen pohjoinen sijainti rajoittaa monien paljon biomassaa tuottavien kasvien kuten maissin ja elefanttiruoho (Miscanthuksen) viljelyä. Tästä syystä peltobiomassan tuotantoon on etsitty pohjoiseen sopivia kasvivaihtoehtoja, joista tärkein on ruokohelpi.
Ruokohelpi on tehokas maaperän kasvihuonekaasupäästöjen sitoja, ja tutkimusten mukaan sen viljelyalueet voivat olla jopa hiilinieluja. Ruokohelpiä poltetaan lämpö- ja sähkövoimalaitoksissa seoksena esimerkiksi metsähakkeen kanssa, ja sen vuosittainen viljelyala Suomessa on nykyisin noin 14 000 ha. Vuosittaiset tuotantoalat ovat viime vuosina olleet laskussa mm. EU:n energiakasvien tuen loppumisen ja joissakin helpeä vastaanottaneissa polttolaitoksissa ilmenneiden teknisten ongelmien vuoksi.
Maatalouden ja maaseudun yritysten bioenergian tukeminen
Maatalouden investointitukirahoituksen piirissä olevia energiakohteita ovat uusiutuvia energialähteitä käyttävät maatilojen lämpökeskukset sekä maatiloilla toimivat biokaasulaitokset. Lämpökeskuksissa toteutuva tuki vaihtelee rahoitettavan kohteen luonteesta riippuen. Rahoitettavissa maatilan biokaasulaitoksissa tulee vähintään puolet käytettävästä raaka-aineesta olla peräisin maatilalta ja yli puolet tuotetusta energiasta tulee käyttää maatilalla.
Maatalouden investointitukien tukikohteet vuonna 2013
Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman eri toimintalinjoilta voidaan rahoittaa bioenergia-alan investointeja maaseudun mikroyrityksissä. Tukea voidaan myöntää mm. bioenergiatuotteiden jalostukseen, biopohjaisen energian tuotantoon tai muuhun bioenergia-alan yritystoimintaan liittyviin rakennusinvestointeihin.
Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma
Liikennebiopolttoaineet
EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan yhtenä tavoitteena on nostaa uusiutuvien energialähteiden osuus liikenteessä 10 %:iin vuoteen 2020 mennessä. Suomi on nostanut kansallisen tavoitteen liikennepohjaisten biopohjaisten käytölle vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttiin. Polttoainejakelijoille on asetettu biopohjaisen polttoaineen sekoitusvelvoite, joka on vuoteen 2016 saakka 6 prosenttia ja nousee asteittain vuoteen 2020 asti. Tavoitteesta pääosa on tarkoitus täyttää toisen sukupolven metsäpohjaisella biodieselillä. Viljasta tai muista maataloustuotteista bioetanolia valmistavia suuria tuotantolaitoksia ei Suomessa toistaiseksi ole.
Biopolttoaineiden kestävyyskriteerit
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (ns. RES-direktiivi) 2009/28/EY määrittää biopolttoaineille ja muille bionesteille kestävyyskriteerejä. Ainoastaan kestävyyskriteerit täyttävä biopolttoaine lasketaan mukaan uusiutuvan energian kansallisen velvoitteen täyttymiseen. Vain kestävyyskriteerit täyttäviä liikenteen biopolttoaineiden käyttöä voidaan tukea esimerkiksi verohelpotuksilla.
RES-direktiivin kestävyyskriteerit pitävät sisällään:
- vaatimuksia käytetyn raaka-aineen tuotantopaikasta ja -tavasta
- vaatimuksia biopolttoainetuotannon koko ketjussa syntyneistä kasvihuonekaasupäästöistä (säästö verrattuna fossiilisen polttoaineen päästöihin)
- vaatimuksia kriteerien noudattamisen todentamisesta
- oletusarvot eräiden kasvien viljelyn tyypillisille kasvihuonekaasupäästöille (mm. vehnä ja rapsi)
- ohjeet kasvihuonekaasupäästöjen laskentaan (direktiivin liite V)
Suomessa on erityisesti viljelyn kasvihuonekaasupäästöjä koskevien oletusarvojen saavuttaminen vaikeaa. Tämä johtuu muun muassa Suomen alhaisista satotasoista. Nykyisin käytössä olevilla lajikkeilla korkeampia satotasoja on vaikea saavuttaa.
Komissio on heinäkuussa 2011 hyväksynyt Suomen raportin viljelyn kasvihuonekaasupäästöistä. Hyväksymisen myötä osalle Suomen alueista ja kasveista on vahvistettu viljelyn kasvihuonekaasupäästöjen kansalliset oletusarvot. Toimijat voivat käyttää kyseisiä kansallisia arvoja laskiessaan polttoaineen koko elinkaaren aikaisia kasvihuonekaasupäästöjä. Yksittäiset viljelijät voivat päästä alle näiden kansallisten arvojen. Tämä on mahdollista esimerkiksi käyttämällä erityisesti biopolttoaineiden raaka-aineeksi soveltuvia tärkkelyspitoisia lajikkeita, jolloin etanolisaanto on korkeampi kuin rehuviljalla. Tällöin viljelijä tai viljelijäryhmä voi käyttää myös omaa, ulkopuolisen todentajan hyväksymää päästöarvoa myydessään viljaa biopolttoaineen raaka-aineeksi.
RES-direktiivin mukaisesti biopolttoaineen tai bionesteen elinkaaren aikaisen kasvihuonekaasupäästöjen vähenemän tulee olla vähintään 35 % verrattuna fossiiliseen polttoaineeseen ja
- 50 % 1.1.2017 alkaen
- 60 % 1.1.2018 alkaen, kun tuotantolaitoksen toiminta on aloitettu 1.1.2017 tai sen jälkeen.
Jos viljelyn kasvihuonekaasupäästö on suurempi kuin komission asettama oletusarvo, niin muualla tuotantoprosessissa tulee sitä vastoin saada aikaan suurempi päästövähenemä. Tällöin polttoaineen koko elinkaaressa voidaan saada aikaan 35 % vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä.
Maatalouden energiatehokkuuden lisääminen
Maatalouden energiaohjelman tavoitteena on energiansäästön ja energiatehokkuuden edistäminen. Energiaohjelma tarjoaa tiloille mahdollisuuden teettää energia-asioihin erikoistuneella neuvojalla maatilan energiasuunnitelma, jossa käydään läpi tilan energiansäästökohteet. Samalla arvioidaan mahdollisuudet uusiutuvan energian käytön ja tuotannon lisäämiseen.
Lisätietoa bioenergiasta
Lisätietoa maatalouden bioenergiasta löytyy Bioenergiatieto.fi sivustolta. Tämän maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman palvelun tuottaa Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio ja ProAgria Keskusten Liitto.
