Suomessa tuotettu hunajasato vaihtelee sääolojen seurauksena 0,8 miljoonasta kilosta 3,0 miljoonaan kiloon vuodessa. Suomen hunajan omavaraisuusaste on noin 68 %. Tuontihunaja on pääasiassa peräisin Keski- ja Etelä-Amerikasta. Suomalaisen mehiläistalouden liikevaihto on noin 20 miljoonaa euroa vuodessa.
Hunajaa kulutetaan tällä hetkellä noin 560 grammaa henkeä kohti vuodessa. Kulutus kasvoi koko 1990-luvun ajan mutta väheni vuosituhannen vaihteessa, kun kotimaista hunajaa ei ollut riittävästi saatavilla. Suomen kulutus on kuitenkin huomattavasti alle EU:n keskikulutuksen, joka on noin 700 grammaa henkeä kohti vuodessa.

Suomessa on noin 2600 mehiläistuottajaa. Mehiläishoitoa harjoitetaan lähes koko Suomen alueella, mutta eniten hunajan ja mehiläistuotteiden tuotantoa on Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjoisimmat hunajantuottajat ovat Rovaniemen pohjoispuolella. Tulevina vuosina pesämäärän odotetaan kasvavan.

Mehiläispesässä asuu yksi kuningatar, jota palvelee muutama sata kuhnuria ja kymmeniä tuhansia työmehiläisiä. Yksi pesä tuottaa 19-56 kiloa hunajaa vuodessa.

Mehiläistuotteiden tuotantoa ja kaupan pitämistä ohjataan neuvoston ja komission asetuksilla, joilla pyritään parantamaan mehiläistuotteiden tuotantoa ja markkinointia EU:ssa.

Kolmevuotisiin mehiläishoito-ohjelmiin voi sisältyä kuusi pääkohtaa, jotka ovat:

- Tekninen apu,

- Varroa-punkin torjunta,

- siirtohoidon järkeistäminen,

- hunaja-analyysejä tekevien laboratorioiden tukitoimenpiteet,

- tukitoimenpiteet mehiläiskantojen lisäämiseksi ja

- yhteistoiminta tutkimuksen ohjelmien toteuttamiseen erikoistuneiden tahojen kanssa

Komission asetuksessa säädetään mehiläishoito-ohjelmien yksityiskohdat, kuten ohjelman tavoitteet, toimien kuvaukset, kustannukset ja rahoitus. Ohjelma on EU:n osarahoittama. EU-tuen edellytyksenä on, että jäsenvaltio tekee tutkimuksen mehiläishoitoalan rakenteesta, tuotannosta ja kaupan pitämisestä.