Suomalainen maatalous perustuu perheviljelmiin, jotka ovat pienempiä kuin EU:n jäsenmaissa keskimäärin. Pohjoiset luonnonolot rajoittavat kilpailukykyä ja tilojen tuottavuus on heikko. EU-jäsenyyden aikana maatilojen määrä on vähentynyt usealla tuhannella vuosittain ja tuotannon rakenne on merkittävästi muuttunut. Suhteellisesti eniten ovat tuotannosta luopuneet itä-suomalaiset pienet kotieläintilat. Tilamäärän vähentyessä on tilojen keskikoko suurentunut sekä hehtaareissa että kotieläinmäärissä mitaten. Nopea rakennekehitys ei ole kasvattanut vastaavasti tuottavuutta, joten kilpailukyvyn säilyttämiseksi tarvitaan edelleen erilaisia rakennepoliittisia toimia, jotta rakennekehitys olisi kestävällä pohjalla ja viljelijöiden ylivelkaantuminen voidaan estää.
Rakennepoliittisia toimia kohdistetaan ennen muuta maatalouden tuotannollisiin ja ympäristöinvestointeihin, nuorten viljelijöiden tilanpidon aloittamiseen, maataloudesta luopumiseen ja näihin liittyvään suunnitteluun.