EU:n suorien tukien järjestelmä

EU:n suorien tukien tavoitteena on alun perin ollut korvata hallinnollisten hintojen laskusta viljelijöille aiheutuneita tulonmenetyksiä. EU:n maatalouspolitiikkaa on uudistettu useaan otteeseen. Vuoden 2003 uudistuksen keskeisenä tavoitteena oli lisätä maatalouden markkinasuuntautuneisuutta. Uudistuksessa pääosa EU:n eläin- ja kasvikohtaisista tuista muutettiin tuotannosta irrotetuiksi tuiksi. Tukien saamisen ehdoksi asetettiin maan kasvukunnon ylläpitämiseen, ympäristönhoitoon, ihmisten, eläinten ja kasvien terveyteen sekä elintarviketurvallisuuteen liittyvien ns. täydentävien ehtojen noudattaminen.


Uudistuksen seurauksena vuonna 2005 tuli voimaan Euroopan unionin suorien tukien järjestelmä, jonka keskeisin muoto on tilatuki. Suomessa tilatukijärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 2006. Suomen alueellisessa yhdistelmämallissa tukioikeuden arvo määräytyi alueellisesti porrastetun tasatukiosan ja mahdollisen tilakohtaisen lisäosan yhteismääränä. Tasatuen suuruus on yksittäisellä tukialueella samansuuruinen. Tukialueina ovat peltokasvien tuen viitesatoalueet A, B-C1 ja C2 - C4. Tasatuen määrä vuonna 2011 on A-alueella 248,60 euroa, B - C1-alueella 202,50 euroa ja C2 - C4-alueella 167,98 euroa tukioikeutta (hehtaaria) kohti.


Tukioikeuksien tilakohtaiset lisäosat määräytyivät viiteajankohtien sonni- ja härkäpalkkioiden, tärkkelysperunan EU-tuen, tilan maitokiintiön ja sokerin perustoimitusoikeuden perusteella. Vuodesta 2011 lähtien lisäosien arvo vähenee vaiheittain, kunnes ne poistuvat kokonaan vuosien 2016 - 2019 aikana. Vapautuvat varat käytetään tuotantosidonnaisen erityistuen rahoitukseen ja tasatuen arvon korottamiseen.


EU:n maatalouspolitiikan välitarkastelussa (ns. terveystarkastus) vuoden 2008 lopussa sovittiin tuotantosidonnaisten tukien siirtämisestä tilatukijärjestelmään uuhipalkkiota lukuun ottamatta viimeistään vuonna 2012. Tuotantosidonnaisina tukina maassamme maksetaan edelleen uuhipalkkiota, tärkkelysperunan tukea (vain vuonna 2011) ja timotein siementuotannon tukea (vain vuonna 2011). Tuotantosidonnaisina maksetuista sonnipalkkioista, eräiden peltokasvien ja nautojen tuotantopalkkioista sekä valkuaiskasvipalkkiosta on luovuttu.


EU:n maatalouspolitiikan välitarkastelussa Suomi sai poikkeuksellisen mahdollisuuden käyttää 10 %:a suorien tukien rahoitukseen käytettävissä olevasta kansallisesta enimmäismäärästä erityishaittojen korvaamiseen muun muassa tiettyjä taloudellisesti haavoittuvia maatalouden muotoja harjoitettaessa. Erityistuen kohdentamisen tärkeimpinä tavoitteina oli varmistaa naudanlihantuotannolle riittävä tukitaso sekä varmistaa maidontuotannon kannattavuus. Muina tavoitteina oli lisätä valkuais- ja öljykasvien tuotantoa, parantaa lammastalouden tuotantoedellytyksiä sekä turvata tärkkelysperunan tuotanto.


Uutta tuotantosidonnaista erityistukea maksetaan lypsylehmäpalkkiona, nautapalkkioina, teuraskaritsan laatupalkkiona sekä valkuais- ja öljykasvipalkkiona.
Suomessa arvioidaan maksettavan EU:n suoria viljelijätukia tukivuodelta 2011 yhteensä 539 miljoonaa euroa. Tuen kokonaismäärästä tasatukena maksetaan noin 75 %, lisäosina 16% ja tuotantosidonnaisena tukena 9 %.


Suorien tukien järjestelmä tulee todennäköisesti jonkin verran muuttumaan EU:n maatalouspolitiikan uudistamisen yhteydessä vuoden 2014 alussa.

6.6.2011

Sivun alkuun