Metsäneuvosto pääsi konkreettisesti kuluvalle hallituskaudelle, kun ministeri Koskinen johti neuvoston puhetta ensimmäistä kertaa 8.11. Smolnassa. Asialistan tuoreet aiheet saivat aikaan vilkkaan keskustelun. Heti kärkeen ministerin ajankohtaiskatsauksen jälkeen kuultiin naapurimaan kuulumisia.
Kokouksen vieraspuhuja Tomas Lundmark Sveriges lantbruksuniversitetista alusti mielenkiintoisen kokonaisuuden Ruotsin metsäpolitiikasta ja sen tulevaisuuden näkymistä. Luonnollisesti esitys sisälsi myös herkullisia vertailuja Suomen ja Ruotsin metsäpolitiikan eroista. Merkittävin ero tulee esiin jo metsäalan yleisistä puheen- ja huolenaiheista. Siinä missä Suomessa mietitään hyvin kasvaville metsävaroille enemmän käyttökohteita naapurissa hakkuut ja kysyntä lähestyvät metsän kasvua, jolloin kysymys onkin kuinka tehostaa kasvua.
Luonnonvarat tehokkaampaan käyttöön
Lundmark maalaili kuvan biotaloustulevaisuudesta, jossa luonnonvarojen merkitys entisestään korostuu maankäytön ristikkäisten intressien kautta. Tässä skenaariossa Suomen ja Ruotsin laajojen metsämaiden vaikutus ja mahdollisuudet korostuvat. Yksi avainkysymyksistä luonnonvarojen niukentuessa onkin miten maa käytetään tehokkaimmin. Ruotsin mallin mukaan osa alueista tullaan suojelemaan todella tiukoin ehdoin, ja vastapainoksi metsätalousmaa tulee tehokäyttöön moninkertaisella lannoituksella ja lyhyemmällä kiertoajalla. Näin saadaan tuotettua riittävästi puuta, jonka kysyntä skenaarion mukaan tuleekin kasvamaan mm. uusiutuvan energian tarpeiden myötä.
Aika haasteena
"Suomessa on tehty hienoja investointeja metsänkasvatukseen 50 vuotta sitten, mikä nyt on hyödynnettävissä hyvin kasvavista metsistä" Lundmark totesi ja lisäsi tähän sisältyvän tämän hetken tärkeimmän poliittisen haasteen - ajan. Pitkän tähtäimen (50-100 vuotta eteenpäin) metsäpolitiikan tekeminen ei ole helppoa kvartaalitalouteen perustuvassa yhteiskunnassa. Toisaalta, juuri se tekee metsä- ja luonnonvarapolitiikasta mielenkiintoista.
