Suomessa metsänhoito perustuu metsikkötalouteen, jossa metsää kasvatetaan tasaikäisrakenteisena. Metsiköillä on kiertoaika, joka ulottuu metsänuudistamisesta täysimittaisen puuston päätehakkuuseen. Uudistaminen voidaan tehdä joko luontaisesti jättämällä metsikköön siemen- tai suojuspuita, tai metsänviljelyn menetelmin kylväen tai istuttaen. Tavoitteena on saada kasvupaikalle sopivien puulajien täystuottoinen taimikko kohtuuajassa. Suositeltava kiertoaika vaihtelee puulajista ja kasvupaikasta riippuen 50−120 vuoden välillä. Tasaikäisrakenteisen metsän hoidossa nuoria ja varttuneita kasvatusmetsiä käsitellään harvennushakkuilla, joissa poistetaan 25−30 % puuston sen hetkisestä tilavuudesta. Tarkoituksena on edistää parhaiden puuyksilöiden kasvua ja järeytymistä jatkossa ja tuottaa hakkuutuloja jo ennen uudistushakkuuta. Hyvä taimikon ja nuoren metsän hoito vaikuttavat suuresti myöhemmin metsästä saatavaan tuottoon.
Vaihtoehtoisena menetelmänä viime vuosina on noussut eri-ikäiskasvatus, jossa päätehakkuuta ei suoriteta. Eri-ikäisrakenteisessa metsässä kasvatetaan samanaikaisesti eri-ikäisiä puita taimista tukkipuihin. Eri-ikäishoidossa hakkuut toistuvat ylä- ja laatuharvennuksina 15−30 vuoden välein. Metsää uudistetaan yksittäisiä suuria puita poimimalla tai pienaukkoja hakkaamalla siten, että puusto säilyy peitteellisenä koko ajan. Eri-ikäisrakenteisten metsien hoitomenetelmiä on sovellettu lähinnä erityiskohteissa, kuten maisema- tai virkistyskäyttömetsissä.
Molemmissa menetelmissä metsien monimuotoisuutta edistetään säilyttämällä arvokkaiden elinympäristöjen ominaispiirteet. Lisäksi hakkuissa jätetään metsiköihin säästöpuita ja lahoavaa puuainesta, jotta monipuolisen kasvi, eläin- ja sienilajiston elinolosuhteita voidaan parantaa..