Kestävällä metsätaloudella tarkoitetaan sitä, että metsien hoito ja käyttö on ekologisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti kestävää. Kestävälle metsätaloudelle on määritelty 6 kriteeriä (tunnusta), joiden perusteella kestävyyttä arvioidaan. Jokaista kriteeriä mitataan useilla määrällisillä ja laadullisilla indikaattoreilla (mittareilla). Mittaustulokset kertovat mm. miten eri toimenpiteet vaikuttavat ajan mittaan metsätalouden kestävyyteen. Suomessa sovellettavat kriteerit ja indikaattorit pohjautuvat kansainvälisesti hyväksyttyihin yleiseurooppalaisiin malleihin. Näiden pohjalta on julkaistu myös raportteja, joissa kuvataan Suomen metsien ja metsätalouden tilaa.

Kestävästi tuotettu puuraaka-aine on tuotettu siten, että metsänhoito ja puunkorjuu täyttävät metsien kestävän hoidon ja käytön vaatimukset laissa säädettyä laajemmin. Yksi keino todentaa kestävän metsätalouden vaatimusten toteutuminen on metsien sertifiointi. Vapaaehtoisella, kolmannen osapuolen varmentamalla metsäsertifioinnilla on tarkoitus tuottaa kuluttajille ja loppukäyttäjille luotettavaa tietoa puutuotteista, sekä osoittaa, että tuotteeseen on käytetty hyvin hoidetuista metsistä peräisin olevaa puuraaka-ainetta. Metsäsertifikaatti on todiste puuraaka-aineen alkuperästä.

Maailmanlaajuisesti metsien sertifiointijärjestelmiä on noin 50. Laajimmin ovat käytössä PEFC ja FSC. Suomessa voi sertifioida metsiä näiden molempien periaatteiden mukaisesti, mutta vallitsevana järjestelmänä on PEFC-järjestelmä. Noin 95 prosenttia talouskäytössä olevista metsistämme on sertifioitu Suomen PEFC-järjestelmän mukaan. Kansainvälinen PEFC varmistaa, että kansalliset järjestelmät eri maissa noudattavat sertifioinnin kansainvälisiä vaatimuksia. Suomen PEFC-järjestelmä on hyväksytty mukaan kansainväliseen PEFC-järjestelmään vuonna 2000.

EU hyväksyi vuonna 2003 toimintasuunnitelman laittoman puunkorjuun ja -kaupan torjumiseksi. Toimintasuunnitelma tunnetaan nimellä FLEGT (Forest Law Enforcement, Governance and Trade). Toimintasuunnitelmaan liittyvät mm. vapaaehtoiset kumppanuussopimukset, joiden avulla pyritään siihen, että kumppanimaasta tuodaan EU:n alueelle vain laillista puuta. EU:n FLEGT-asetuksen (2005) mukaan puun laillisuus määritellään sen maan, jossa puu on korjattu, metsänhoitoon, puunkorjuuseen ja puukauppaan liittyvän lainsäädännön mukaan. Laillisesti hankitun puuraaka-aineen vaatimusten mukaan raaka-aine on hankittava oikeushenkilöltä, jolla on laillinen oikeus puunkorjuuseen kyseisellä alueella, ja puunkorjuu ja metsänhoito on toteutettava siten, että se vastaa paikallista metsä- ja ympäristölainsäädäntöä.

FLEGT-lisätoimiasetus pyrkii torjumaan laittomasti hakatun puun ja siitä tehtyjen tuotteiden myymisen EU:ssa. Sen, joka tuo EU:hun puuta tai puutuotteita, pitää luotettavasti selvittää puun laillinen alkuperä. Puutavaran eteenpäin myyjillä on velvollisuus säilyttää dokumentit, joista käy ilmi, mistä he ovat tavaran ostaneet ja minne he ovat sen myyneet.

Julkisten hankintojen keinoin on mahdollista edistää uusiutuvien luonnonvarojen kestävää käyttöä. Ensimmäiset kansalliset puupohjaisten julkisten hankintojen suositukset valmistuivat vuonna 2010. Suosituksissa kiinnitetään huomiota puupohjaisten tuotteiden raaka-aineen kestävyyteen, johon liittyvät keskeisinä puuraaka-aineen laillisuus sekä kestävä tuotanto. Suositusten tavoitteena on elinkaaritarkastelu, jossa hankinnan ympäristövaikutuksia arvioidaan materiaalien hankinnasta ja valmistamisesta tuotteiden käyttöön ja loppusijoittamiseen asti. Tämä elinkaarinäkökulma korostuu erityisesti rakennusten ja rakennustuotteiden ympäristövaikutuksia arvioitaessa. Elinkaaritarkastelu antaa myös mahdollisuuden edistää innovatiivisia tuotteita ja ratkaisuja, mikä on yksi Suomen ja EU:n tavoitteista julkisille hankinnoille.

Päivitetty 30.6.2011