Lainsäädäntö ohjeistaa vesivarojen käyttöä ja hoitoa

Maa- ja metsätalousministeriö valmistelee vesitalouteen liittyvää lainsäädäntöä yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa. Ministeriön vastuulla on esimerkiksi vesihuoltolainsäädännön, patoturvallisuuslainsäädännön ja peruskuivatuslainsäädännön valmistelu ja toimeenpano. Myös vesilain sisällöstä huomattava osa liittyy vesivarojen käyttöön ja hoitoon. Päävastuu vesilain valmistelusta on oikeusministeriöllä.

Tähän on koottu tärkeimpiä vesivarojen käyttöön ja hoitoon liittyviä säädöksiä. Lakitekstit, valtiosopimukset ja muuta lainsäädäntöä löytyy valtion säädöstietopankista.

Lainsäädäntöä

Laki vesihuollon tukemisesta (686/2004)
Vesilaki (587/2011)
Patoturvallisuuslaki (494/2009)
Laki Neuvostoliiton kanssa Saimaan ja Vuoksen juoksutussäännöstä tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä sekä sopimuksen soveltamisesta (1331/1991)
Vesihuoltolaki (119/2001)
Maaseutuelinkeinojen rahoituslaki (329/1999)
Laki peruskuivatustoiminnan tukemisesta (947/1997)
Laki poikkeuksellisten tulvien aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta annetun lain kumoamisesta (1001/2011), voimaan 1.1.2014
Laki Suomen ympäristökeskuksesta (1069/2009)
Laki elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista (897/2009)
Laki tulvariskien hallinnasta (620 / 2010)



Asetukset:

Valtioneuvoston asetus vesitalousasioista (1560/2011)
Valtioneuvoston asetus patoturvallisuudesta (319/2010)
Asetus peruskuivatustoiminnan tukemisesta (530/1998), viimeisin muutos (1419/2011)
Asetus poikkeuksellisten tulvien aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta (93/1995)
Valtioneuvoston asetus vesistötoimenpiteiden tukemisesta (651/2001)
Asetus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista (910/2009)
Valtioneuvoston asetus tulvariskien hallinnasta (659/2010)



7.1.2008

Sivun alkuun