Vieraslajit ovat ihmistoiminnan seurauksena levinneitä eliölajeja. Uudessa elinympäristössään nämä ei-toivotut lajit vaikeuttavat alkuperäisten lajien selviytymistä, levittävät tauteja ja muuttavat elinympäristön rakenteita. Yleisesti vieraslajeja pidetäänkin maailmassa luonnon monimuotoisuuden toiseksi suurimpana uhkatekijänä.
Vieraslajeja on kulkeutunut mm. rautateitse, puisten pakkausten tai laivojen painolastivesien mukana. Osan lajeista ihminen on hyötytarkoituksenaan tuonut puutarhaansa, riistaeläimeksi tai kalankasvatuksen tarpeisiin. Suomeen saapuneista vieraslajeista (yli 600 lajia) suurin osa ei muodostu uhkaksi alkuperäisille lajeille, mutta osan tiedetään aiheuttavan vakavia ekologisia ja taloudellisia haittoja.
Suomessa luonnonsuojelulain nojalla vierasperäistä lajia ei saa levittää luontoon, mikäli laji saattaa muodostaa pysyvän kannan. Useimpien haitallisten, pysyvän kannan muodostaneiden vieraslajien hävittäminen on lähes mahdotonta, ja lajien leviämisen estäminen on helpompaa sekä kustannustehokkaampaa.
Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus eli biodiversiteettisopimus edellyttää maita laatimaan vieraslajeja koskevat kansalliset strategiat tai ohjelmat. Suomen kansallinen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia ja toimintaohjelma vuosille 2006-2016 on asettanut kansallisen vieraslajistrategian laatimisen aikatauluksi vuodet 2007-2010.
Kansallisen vieraslajistrategian valmistelu on käynnistetty syksyllä 2008 maa- ja metsätalousministeriön koordinoimana. Valmistelusta vastaa ohjausryhmä, ja valmistelutyötä tehdään pienemmissä eri osa-alueiden asiantuntijaryhmissä (Itämeri, sisävesistöt, maakasvit, maaeläimet). Kansallisen vieraslajistrategian ja toimenpidesuunnitelman on määrä valmistua joulukuun 2010 loppuun mennessä.