Maaseutu tuottaa elintarvikkeita, raaka-aineita, energiaa ja aineettomia hyödykkeitä koko yhteiskunnan käyttöön.

Maaseutu muuttuu jatkuvasti. Maatilojen lukumäärä Suomessa on viimeisen 15 vuoden aikana tasaisesti pienentynyt samalla kun keskimääräinen tilakohtainen peltoala on kasvanut. Nykyisin Suomessa on noin 69 000 maatilaa. Niiden keskimääräinen peltoala oli noin 33 hehtaaria.

Suomen maatiloilla on varsinaista viljelyalaa (pellot, puutarhat, laitumet ja luonnonniityt) yhteensä noin 2,25 miljoonaa hehtaaria. Valtakunnan metsien inventoinnissa (VMI) maatalousympäristöiksi lasketaan varsinaisten viljelyalojen lisäksi myös mm. tilustiet, peltojen ympäröimät pienet metsäsaarekkeet sekä peltojen ja vesistöjen väliset kapeat kaistaleet. Näin määriteltyjen maatalousympäristöjen yhteispinta-ala on noin 2,75 miljoonaa hehtaaria, mikä on 9 % Suomen maapinta-alasta.

Maatalouden työpaikkojen vähentyessä maatalouden ulkopuolisella pienyritystoiminnalla (alle 20 työntekijää) on entistä suurempi merkitys maaseutualueiden elinvoimaisuuden ylläpidossa ja kehittämisessä. Nykyään maaseudulla on noin 70 000 pienyritystä. Noin 24 000 maatilaa eli runsas kolmannes tiloista on monialaisia ja harjoittaa maatalouden ohella muutakin yritystoimintaa. Monialaisten tilojen vahvuutena on paikallisympäristön tarjoamien mahdollisuuksien joustava hyödyntäminen.

Maaseutumaisema on perinteisesti ollut lähinnä asumisen ja tuotannon ympäristöä, mutta nykyään sillä on yhä enenevästi merkitystä virkistäytymisen ja matkailun ympäristönä. Kulttuurimaisemana maaseutumaisema vaatii jatkuvaa hoitoa. Maisemanhoidossa keskeistä on viljellyn alan ja ympäristön avoimuuden sekä rakennuskannan ylläpito.