Suomen maa-alasta kolme neljäsosaa, eli noin 23 miljoonaa hehtaaria, on metsää. Metsäala on säilynyt lähes muuttumattomana viimeiset 40 vuotta.

Puuston vuotuinen kasvu on ollut 1970-luvun puolivälistä lähtien 20-30% puuston poistumaa suurempi. Raakapuun hakkuukertymä on ollut vuosina 1997-2006 keskimäärin 60 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, ja bruttokantarahatulo noin 1 800 miljoonaa euroa. Yksityismetsien nettotulos on pienentynyt viimeisen 10 vuoden aikana vaihdellen välillä 85-117 euroa/hehtaari/vuosi.

Metsäsektorin osuus bruttokansantuotteesta on noin kuusi prosenttia. Alueellisesti metsäsektorin merkitys on suurin Kaakkois- ja Itä-Suomessa sekä Kainuussa. Metsäsektorilla työllistyi vuonna 2006 noin 89 000 henkilöä eli noin 4 prosenttia työllisistä.

Lukuisilla suojeluohjelmilla ja -päätöksillä metsien suojelupinta-ala on kolminkertaistettu viimeisen 30 vuoden aikana. Metsistämme on suojeltu tai rajoitetussa metsätalouskäytössä lähes 3 miljoonaa hehtaaria, mikä on yli 12 % metsäalasta. Metsien monimuotoisuuden turvaaminen otetaan lisäksi huomioon talousmetsien hoidossa.

Jokamiehenoikeus turvaa sen, että kaikilla ihmisillä on oikeus ja mahdollisuus metsissä tapahtuvaan virkistäytymiseen, ulkoiluun sekä marjojen ja sienten poimimiseen. Taloudellisesti merkittävimmät metsien rinnakkaistuotteet ovat luontomatkailu ja riista, pääasiassa hirvi.

Suomessa ei ole esiintynyt laaja-alaisia metsätuhoja viimeiseen 20 vuoteen. Satunnaisista metsätuhojen aiheuttajista taloudellisesti merkittävimmät ovat olleet sieni- ja hyönteistuhot, myrskytuhot ja hirvieläinten aiheuttamat taimikkotuhot. Metsäpalot ovat tehokkaan valvonnan ansiosta Suomessa pienialaisia.

Kestävän metsätalouden kriteereitä ja indikaattoreita on kehitetty Suomessa yhteistyössä eri hallinnonalojen ja sidosryhmien kanssa jo 1990-luvulta lähtien. Kolmas kansallinen kestävän metsätalouden indikaattorikokoelma hyväksyttiin vuonna 2007.