Saimaannorpan kannan koko on tuoreen kannanarvion mukaan noin 270 yksilöä. Kanta on kasvanut edellisen vuoden samasta ajasta noin 10 norpalla. Kannan hajanaisuus on edelleen saimaannorpan ongelma: vuonna 2009 selkeää kasvua oli vain Pihlajavedellä.

Hyvä vuosi norpalle selittyy kokonaan Pihlajaveden talvikannan kasvusta. Pihlajavesi onkin parikymmentä vuotta ollut veturi saimaannorppakannan kasvussa. Esimerkiksi norppakannan kasvuvaiheessa vuosina 1995-2005 kanta kasvoi Pihlajavedellä keskimäärin noin viisi prosenttia vuodessa, kun koko Saimaan keskimääräinen kasvu oli 2,5 %.

On myös luonnollista, että norppakanta pystyy kasvamaan nopeimmin alueilla, joilla on useampia lisääntymisikäisiä naaraita. Pihlajavedellä syntyneiden kuuttien määrä on selkeästi suurempi kuin muilla Saimaan alueilla: Vuonna 2009 syntyneistä kuuteista puolet, 22 kpl, syntyi Pihlajavedellä. Myös tänä keväänä syntyneistä 57 kuutista 24 löydettiin Pihlajavedeltä.

Pihlajaveden hyvä norppatilanne on tulosta norpalle myönteisistä asenteista ja tehokkaista suojelutoimista.

”Pihlajavedellä ranta-asukkaat ovat käytännön norpansuojelijoita. He osaavat pitää pesäpaikat rauhallisina ja varmaankin keskivertoa enemmän välttävät norpille vaarallista verkkokalastusta”, toteaa ylitarkastaja FT Tero Sipilä Metsähallituksen luontopalveluista. ”Pihlajavedellä on myös saatu suojeltua laajoja yhtenäisiä alueita rantojensuojeluohjelman ja Natura-ohjelman avulla. Näin norpalla on riittävästi rauhallisia hyviä lisääntymispaikkoja.”

Vapaaehtoisten kalastusrajoitusten pinta-ala kasvoi merkittävästi keväällä 2010, mikä lisäsi kuuttien selviytymismahdollisuuksia elämänsä vaarallisimmista kuukausista. Tämän suojelutoimen tehostumisen vaikutukset näkyvät kuitenkin vasta ensi vuoden kannan arviossa.

Hajanainen kanta ja paikallisesti pienet populaatiot lisäävät sukupuuton uhkaa

Vaikka Pihlajaveden norppatilanne on ilahduttava, kestävä kanta tarvitsisi useamman hyvin toimivan talviaikaisen lisääntymisalueen. Muilla talvehtimisalueilla kannan muutokset ovat hyvin pieniä ja valitettavan usein jopa negatiivisia.

Kestää pitkään ennen kuin pieni 10–20 norpan lisääntymisalue pääsee kasvuun. Pienen talvikannan voi tukehduttaa esimerkiksi parin tärkeän lisääntyvän naaran kuolema, ja myös satunnaisvaihtelut ovat uhka. Lisääntymisikäinen saimaannorppanaaras ei synnytä joka vuosi. Nykyisen 30 vuoden seurantajakson aikana kanta on romahtanut Pyhäselän talvehtimisalueella, ja Orivedelläkin kanta on selkeästi heikentynyt. Vastaavaa voi tapahtua muillakin lisääntymisalueilla, jos niillä ei kantaa saada kasvatettua.

”Erityisesti näillä alueilla verkkokalastuksesta pidättäytyminen on tärkeää. Toisaalta taas juuri Pihlajavedelläkin tarvitaan edelleen suojelutahtoa, kun saimaannorpan tulevaisuus näyttää entistä enemmän riippuvan tästä osakannasta. Norpan suojelutahto on edennyt hyvin Saimaalla ja toivottavasti se vain vahvistuu tulevina vuosina”, sanoo kehitysjohtaja Matti Määttä Metsähallituksen luontopalveluista.

Kaavakuva saimaannorpan kannan koon keskimääräisestä muutoksesta vuosina 2000-2009 on liitteenä, ja norppien alueellinen jakauma vuodelta 2010 alla.

Lisätietoja Metsähallituksesta:
ylitarkastaja FT Tero Sipilä, 0205 64 5912;
kehitysjohtaja Matti Määttä, 040 734 0684

Näin norppakannan koko arvioidaan

Norppakannan koon arvioinnin perustoimi on pesälaskenta, joka tehdään keväisin. Pesälaskennasta saadaan tiedot sekä syntyneistä kuuteista että talvehtineista norpista, sillä kaikki norpat, sekä synnyttävät että ei-synnyttävät tekevät pesän lumikinoksiin.

Laskennassa tunnistetaan poikaspesät sekä muut ei-synnyttävien norppien pesät: Poikaspesät tunnistetaan niiden rakenteesta sekä pesässä olevista, kuuteista kertovista merkeistä, esimerkiksi kuutin karvasta. Poikaspesien määrästä johdetaan kyseisenä keväänä syntyneiden kuuttien määrä.

Norppakannan arviointi perustuu niin sanottuun talvikanta-arvioon eli se johdetaan pesälaskennassa saadusta tiedosta talvehtineista norpista. Usein norpilla on vaihtoehtoisia pesäpaikkoja, joten havaittu pesämäärä on norppamäärää suurempi. Vierekkäiset pesät indikoivat yhden norpan talvehtimista. Kanta-arviossa ei ole mukana kyseisenä keväänä syntyneitä poikasia, sillä niiden selviytyminen ensimmäisestä elinvuodestaan näkyy vasta seuraavana vuonna tehtävässä pesälaskennassa (ks. kaavio).

Kansainvälinen käytäntö on ilmoittaa eri norppapopulaatioiden kannat ilman samana vuonna syntyneitä kuutteja.

Pesälaskennan yhteydessä merkitään tarkasti pesien sijainti. Yhdistämällä määrä ja sijaintitiedot voidaan arvioida kullakin alueella talvehtineiden norppien määrä, ja näin saadaan tietoa aluekohtaisista norppakannoista.

Muutokset alueilla talvehtivien norppien määrässä eri vuosien välillä johtuvat joko alueella tapahtuneesta norppamäärän muutoksesta tai norppien liikkumisesta vierekkäiseltä alueelta toiselle. Liikkumisesta johtuvat muutokset eivät vaikuta koko Saimaan kannan koon arvioon.

Myös luontaisten satunnaistekijöiden takia norppien syntyvyys ja kuolevuus vaihtelee eri vuosina. Koska saimaannorppakanta on pieni ja hajanainen tällä vaihtuvuudella on suuri merkitys kannan kokoon. Pitkän ajanjakson tarkastelu tasoittaa vaihtelua ja näyttää selkeämmin norppakannassa tapahtuneet muutokset. Esimerkiksi vuodesta 2000 kanta on kasvanut noin 30 yksilöllä, ja vuodesta 2005 se on vähentynyt noin 10 yksilöllä. Tulos viittaa siihen, että saimaannorppakanta ei vielä ole toipunut vähälumisten ja leutojen talvien 2006 ja 2007 aiheuttamasta kannan alenemisesta.