− Päätös suurpetojen suurimmasta sallitusta saalismäärästä perustuu aina ensisijassa RKTL:n arvioon kannan kestävästä verotuksesta, toteaa ministeriön ylitarkastaja Jussi Laanikari.
Suurpedot ovat luontodirektiivin tiukasti suojelemia lajeja. Toisaalta ei haluta, että kannat kasvavat liian suuriksi muun muassa koska tämä helposti lisää ristiriitoja paikallisten asukkaiden kanssa.
Tänä vuonna ministeriön myöntämät suurimmat sallitut saalismäärät karhulle ja ilvekselle ylittävät selvästi RKTL:n arviot kestävästä verotuksesta. Tavoitteena on pysäyttää karhukannan kasvu tihentymä- ja vahinkoalueilla. Myös ilveskannan kehitystä pyritään tasaamaan niin, ettei voimakkaita tihentymäalueita pääse syntymään. Tavoitteiden taustalla on näiden lajien hoitosuunnitelmien linjaukset. Suomessa elää tällä hetkellä noin 1600 karhua ja noin 2400 ilvestä.
Molempien lupia on lisätty erityisesti poronhoitoalueelle, jossa vahinkomääriä on viime aikoina onnistuttu vähentämään kohdennetun metsästyksen avulla.
Vahinkoperusteisella kiintiöllä varaudutaan ongelmatapauksiin
Ilveksen osalta tänä vuonna otettiin ensimmäisen kerran käyttöön oma kiintiö (60) yksinomaan turvallisuusuhkaa aiheuttavien ilvesten torjumiseksi tai erityisen merkittävien vahinkojen estämiseksi. Tätä kiintiötä ei ole jaettu suuralueitten (Länsi-, Itä- ja Pohjois-Suomi) kesken, jotta riistanhoitopiireillä on mahdollisuus osoittaa yhteisestä kiintiöstä lupia sinne, missä ongelmia todella on.
− Näin varmistetaan, että lupia on käytettävissä kun ongelmia tulee. On hyvin todennäköistä, että vastaava käytäntö otetaan myös karhulle ensi metsästyskautena. Tänä vuonna kannanhoidolliset karhuluvat loppuivat kesken, kun erityistä turvallisuus- tai vahinkoperusteista kiintiötä ei ollut asetettu. Kun karhut syksyllä muun muassa huonon marjatilanteen takia saapuivat ruokailemaan ihmisten pihoihin Itä-Suomessa, mitään lupia ei ollut enää käytettävissä.
Laanikari painottaa, että myös kannanhoidolliset luvat tulisi kohdentaa yksilöihin, jotka liikkuvat liian lähellä ihmisasutusta.
Lisälupien myöntäminen vaatisi uutta tutkimustietoa
Hoitosuunnitelmien mukaan suurpetojen tulee säilyä ihmisarkoina. Sellaiset pedot, jotka jatkuvasti vierailevat ihmisten pihoilla ja joihin useatkaan karkotukset eivät tehoa, on pakko poistaa kannasta.
− On selvää, että suurpeto, joka ei piittaa ihmisen läsnäolosta ensinkään, saattaa aiheuttaa vaaratilanteita, Laanikari sanoo.
Ministeriö ei kuitenkaan voi myöntää lisää kannanhoidollisia metsästyslupia vain sen takia, että luvat ovat loppu ja suurpetoja saapuu ihmisten pihoihin. Lisälupien myöntäminen vaatisi, että kannan koossa tapahtuisi selkeä muutos, josta olisi saatavilla tuoreet tutkimustulokset.
− Ongelmia on tiedossa varmasti myös keväällä. Karhut tulevat olemaan hyvin nälkäisiä kun heräävät talviunilta, koska eivät saaneet tankattua kunnolla marjoja syksyllä. Silloin on valitettavasti hyvin todennäköistä, että joitain karhuja on taas etsimässä ruokaa läheltä ihmisasutusta.
Suomalaisia susia siirtoistutetaan Ruotsiin?
Suden tilanne on erilainen kuin karhun ja ilveksen. Muun muassa salametsästyksestä johtuen kannan koko ei ole kehittynyt toivotulla tavalla. Tällä hetkellä Suomessa on alle 200 sutta (todennäköinen kanta 150-185 sutta). Kaikki susiluvat ovat tällä hetkellä vahinkoperusteisia, muita lupia ei myönnetä koska kanta on niin pieni.
Viime vuosien aikana mm. suden salametsästystä on yritetty kitkeä riistaeläinten arvoja korottamalla, törkeän metsästysrikoksen lisäämisellä rikoslakiin sekä tehostamalla viranomaisten yhteistyötä. Euroopan komissio seuraa tarkkaan, onko näillä toimenpiteillä vaikutusta eli saadaanko susikantaa elvytettyä niiden avulla.
Ruotsi on pyytänyt Suomelta apua oman susikantansa täydentämiseen. Ruotsin susikanta polveutuu vain muutamasta sudesta ja sitä vaivaa sisäsiittoisuus. Suomi on vastannut, että Suomella on valmius auttaa Ruotsia tässä asiassa ja susia voidaan tarvittaessa siirtää Suomen poronhoitoalueelta Ruotsiin.
− Tiedossa on, että vain harvat Suomesta siirtyneistä susista ovat selvinneet hengissä Skandinavian susikannan ydinalueelle Keski-Ruotsiin. Tämän johdosta suorat siirrot olisivat kaikin puolin järkeviä eivätkä vähentäisi Suomen susikantaa, koska poronhoitoalueella elävät sudet joudutaan poikkeusluvin kuitenkin poistamaan niiden aiheuttamien runsaiden vahinkojen takia, Laanikari toteaa.
Linkit:
Suurpetojen aiheuttamat vahingot petolajeittain kalenterivuoden mukaan
Ilveskannan ja -saaliin kehitys 2000-luvulla
Lisätietoja:
ylitarkastaja Jussi Laanikari, maa- ja metsätalousministeriö, puh. 040 733 62 29, etunimi.sukunimi@mmm.fi
Kuva: Marko Jonozovic
