Kansallispuistojen vetovoima on vahva, ja niiden tuottama hyöty paikallistalouteen on vakaata. Viime vuonna niihin tehtiin noin 1,96 miljoonaa käyntiä, ja kävijöiden rahankäyttö tuotti puistojen lähialueille yhteensä 108,9 miljoonaa euroa. Kun tuloja verrataan retkeilypalveluiden kustannuksiin, kustannus-hyöty-suhde on keskimäärin seitsemänkertainen. Tiedot käyvät ilmi Metsähallituksen tänään julkaisemista vuoden 2010 tilastoista.

Kansallispuistokäyntien lisäksi laskelmissa ovat käynnit valtion retkeilyalueilla ja neljällä muulla Metsähallituksen hoidossa olevalla suositulla luontokohteella: Käsivarsi-Kilpisjärvi, Punkaharju, Hämeenkangas ja Sipoonkorpi. Yhteensä näiden kaikkien alueiden kävijöiden rahankäytön paikallistaloudellinen vaikutus oli 143,5 miljoonaa euroa.

Työpaikkoina niiden vaikutus oli yhteensä 1 840 henkilötyövuotta.

”Kansallispuistoja hoitavan Metsähallituksen luontopalvelujen rahoitusta uhkasi viime vuoden lopulla huomattava budjettileikkaus. Onneksi eduskunta ei sitä tehnyt, koska valtion sijoitus retkeilypalveluihin todella edistää työllisyyttä ja yksityistä elinkeinotoimintaa koko maassa”, toteaa luontopalvelujohtaja Rauno Väisänen Metsähallituksesta.

Eniten rahaa paikallistalouteen tuottaa Pallas-Yllästunturi, kakkosena on Urho Kekkosen kansallispuisto, kolmantena Oulangan kansallispuisto. Pallas-Yllästunturi on ehdoton ykkönen myös käyntimäärillä mitattuna.

Pelkät korkeat käyntimäärät eivät kuitenkaan selitä suuria talousvaikutuksia. Eniten rahaa virtaa paikallistalouteen matkailualueilla, joissa kävijöiden viipymä on pidempi ja palvelujen tarjonta suurempi. Esimerkiksi Nuuksion ja Oulangan kansallispuistojen kävijämäärissä on noin 10 000 käynnin ero Nuuksion hyväksi, mutta silti Oulangan tuotto paikallistalouteen on 15 miljoonaa euroa ja Nuuksiossa 1,4 miljoonaa.

”Matkailupalveluiden saama taloushyöty ei kuitenkaan ole kansallispuiston kokonaisarvo. Kansallispuiston kokonaishyötyihin kuuluvat esimerkiksi myös luontoarvot, ilmastonmuutoksen torjunta ja kansanterveys”, sanoo virkistyspalveluiden päällikkö Anneli Leivo Metsähallituksen luontopalveluista.

Kansallispuistojen ja muiden retkikohteiden kävijöiden rahankäytön paikallistaloudelliset vaikutukset ovat nousseet vuoden sisällä 117,4 miljoonasta eurosta 143,5 miljoonaan euroon. Taustalla on pieni käyntimäärien nousu, mutta pääosin kyse on laskelmien pohjana olevien tutkimusten tarkentumisesta.

Valtion sijoitukselle hyvä tuotto

Valtion sijoitukselle saadaan keskimäärin seitsemänkertainen tuotto, kun verrataan retkeilypalveluihin käytettyjä budjettivaroja alueiden paikallistaloudellisiin vaikutuksiin.

Yksittäisten alueiden kustannus-hyöty-suhteen laskeminen on kuitenkin haasteellista: Alueet ovat keskenään erilaisia ja niihin on tehty investointeja eri aikoina. Metsähallituksen luontopalvelut hoitaa alueita myös yhtenä kokonaisuutena, niin että esimerkiksi palveluiden kehittämis- ja tuotteistamistyö palvelee samalla monia puistoja.

Suuntaa antavia esimerkkejä voi kuitenkin antaa. Esimerkiksi Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa on hiljattain uusittu palvelurakenteita. Puiston vuosittaiset kustannukset ja nämä investoinnit jyvitettynä 15 vuodelle ovat 1,15 miljoonaa euroa. Vuosittain tulo paikallistalouteen on 30,6 miljoonaa euroa, eli kustannus-hyöty on 27-kertainen.

”Investoinnit näyttävät olevan kannattavia myös pitkällä aikavälillä. Urho Kekkosen kansallispuiston investoinneista on aikaa. Siksi siellä kustannus-hyöty on 40-kertainen, kun kulut olivat 550 000 euroa vuodessa ja tulot 22 miljoonaa euroa”, selvittää Anneli Leivo.

Alueiden kustannus-hyöty-suhteessa on myös suuria eroja, mikä johtuu ympäröivän alueen palvelutarjonnasta ja alueen matkailu- tai päiväkäyntiluonteesta. Esimerkiksi päiväkohteena toimivassa Nuuksiossa kustannus-hyöty- suhdeluku oli 3.

”Vaikka alueiden hoitaminen yhtenä kokonaisuutena hankaloittaa yksittäisten puistojen kustannusten laskua, toimintatapa on kannattava. Se tuo huomattavaa kustannusetua, kun keskitetty työ hyödyttää yhtä aikaa useita alueita”, sanoo Leivo.

Lisätietoja:
Metsähallituksen luontopalvelut, virkistyspalvelujen päällikkö Anneli Leivo, puh. 0400 459 970
www.metsa.fi/suojelualueetjapaikallistalous

Tietokulma: Miten tutkimus on tehty?

• Talousvaikutukset on laskettu Metsähallituksen luontopalveluiden ja Metsäntutkimuslaitoksen yhteistyössä kehittämällä menetelmällä, joka perustuu Yhdysvalloissa käytössä olevaan MGM2-malliin. Menetelmässä hyödynnetään käyntikertatietoja, kävijöiden rahankäyttötietoja sekä rahan kiertämistä paikallistaloudessa kuvaavia kertoimia.

• Kokonaistulovaikutukset tarkoittavat kävijöiden rahankäytöstä lähialueelle syntyviä välittömiä ja välillisiä tulovaikutuksia/vuosi.

• Työllisyysvaikutuksissa ei ole mukana Metsähallituksen henkilökuntaa tai niiden yritysten henkilöstöä, jotka ostopalveluina hoitavat kansallispuistoja.

Tietokulma: Metsähallituksen luontopalvelut, kansallispuistot ja retkeilyalueet

• Suomessa on 35 kansallispuistoa. Niiden pinta-ala on 885 500 hehtaaria eli 8 855 km2.

• Eteläisimmät kansallispuistot ovat Saaristomeren ja Tammisaaren saariston kansallispuistot ja pohjoisin Lemmenjoen kansallispuisto.

• Eduskunta aikoo päättää tänä keväänä kahden uuden eli Selkämeren ja Sipoonkorven kansallispuistojen perustamisesta.

• Vuonna 2010 Suomen kansallispuistoissa oli 1 958 500 rekisteröityä käyntiä.

• Valtion retkeilyalueita on seitsemän. Retkeilyalueilla oli 364 000 käyntikertaa vuonna 2010.

• Metsähallituksen luontopalvelut vastaa kansallispuistojen ja valtion retkeilyalueiden hallinnasta ja hoidosta. Kansallispuistojen rahoitus tulee ympäristöministeriön hallinnonalan budjetista, ja retkeilyalueiden maa- ja metsätalousministeriön.