Karhun ja ilveksen lupakiintiöt ovat puhuttaneet syksyn mittaan. Molemmat lajit kuuluvat EU:n luontodirektiivin tiukasti suojeltuihin lajeihin. Niiden metsästys voi kuitenkin olla kestävää vaikka maa- ja metsätalousministeriön myöntämät lupakiintiöt ovatkin suurempia kuin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) määrittelemä kestävä verotus.

− Niin karhulla kuin ilveksellä menee hyvin. Viimeisten neljän vuoden aikana molempien kanta-arviot ovat nousseet noin 60 prosentilla, sanoo ministeriön neuvotteleva virkamies Sami Niemi. Näin ollen RKTL:n määrittelemän kestävän verotuksen ylittäminen on ollut täysin perusteltua parin viime vuoden aikana.

Molemmat kannat elinvoimaisia

Kasvaneesta verotuksesta huolimatta niin karhu- kuin ilveskannat ovat edelleen kasvaneet viime vuosien aikana. RKTL:n viimeisimpien arvioiden mukaan karhuja elää Suomessa vähintään 1660-1780 kpl ja ilveksiä 2430-2630 kpl. Tilannetta tarkastellaan joka vuosi uudestaan ja verotus päätetään sen mukaan.

− Molempien lajien hoitosuunnitelmien peruslinjaukset ovat kunnossa, toteaa Niemi. Viime vuosina ongelmana on ollut se, että kanta-arviot eivät ole olleet ihan osuvia. Tämä hankaloittaa käytännön kannanhoitoa.

Suurin sallittu saalismäärä ei ole määrä, joka tulisi saavuttaa, vaan maksimimäärä, joka Suomen riistakeskuksen pitää ottaa huomioon lupaharkinnassaan. Yleensä karhun ja ilveksen konkreettiset saalismäärät ovatkin jääneet alhaisemmiksi kuin ministeriön myöntämät suurimmat sallitut saalismäärät.

Karhulla kolme erilaista kannanhoitoaluetta

Karhukannan hoitosuunnitelman peruslinjauksena on, että maa on jaettu erilaisiin kannanhoitoalueisiin, joissa kantaa hoidetaan erilaisilla tavoitteilla ja näin ollen myös poikkeuslupien määrä suhteessa kantaan on erilainen eri alueilla.

Itä-Suomi on vakiintuneen kannan hoitoaluetta, jossa kannan kasvu halutaan pysäyttää mm. koska karhujen aiheuttamat uhkatilanteet ovat lisääntyneet. Keski-Suomi kuuluu levittäytymisvyöhykkeeseen, jossa on tarkoitus antaa karhukannan kasvaa maltillisesti, jotta alueelta siirtyisi yksilöitä myös harvimman kannan alueelle läntiseen ja eteläiseen Suomeen. Kolme vuotta sitten kannanhoidollisia lupia myönnettiin ensimmäisen kerran myös Keski-Suomeen.

Tämän metsästysvuoden karhukiintiöissä RKTL:n arvioima kestävä verotusmäärä ylitetään vakiintuneen kannan hoitoalueella ja poronhoitoalueella sekä koko maan kestävässä verotuksessa. Tämä ei tarkoita, että kannan verotus olisi kestämätöntä vaan pikemminkin vähemmän kestävää näillä alueilla. Vastaavasti levittäytymisvyöhykkeelle myönnettiin tänä vuonna kestävää verotusta alempi kiintiö. Tämä johtaa kannan kasvun jatkumiseen ja levittäytymiseen alueille, joilla karhukanta on vielä hyvin harva.

Ihmisten sietokyky haasteena ilveksen kohdalla

Ilveksiä esiintyy nykyään koko Suomessa. Ministeriön tavoitteena on leikata kannan kasvua idässä ja poronhoitoalueella. Muun Suomen kannanhoitoalueella kantaa on tarkoitus tihentymäalueilla harventaa nykyisestä. Kannanhoidollisella metsästyksellä pyritään kannan kasvun hidastamiseen ja joillain alueilla metsästys voi johtaa myös kannan harvenemiseen alueellisesti.

Ilveskannan kannanhoidossa suurin haaste ei niinkään ole kannan säilyvyys, vaan kannan kasvusta johtuva tuottavuuden lisääntyminen, siitä seuraava kannan levittäytyminen ja ilveksen esiintymisen laajentuminen. Tällöin suurimmat haasteet liittyvät ihmisten sietokyvyn lisäämiseen ja parantamiseen.

Niin karhun kuin ilveksen osalta tavoitteena on, että kannat koko maan mittakaavassa säilyvät elinvoimaisina, petojen läsnäolosta aiheutuvat haitat minimoidaan ja kannat pidetään ihmisarkoina.

Karhukannan kehitys 1978-2011 (lähde: RKTL)
Ilveskannan kehitys 1978-2011 (lähde: RKTL)

Lisätietoja ministeriöstä:
neuvotteleva virkamies Sami Niemi, puh. 0400 238 505