Tänä syksynä metsästettiin 196 karhua, mikä on 17 karhua enemmän kuin viime vuonna. Karhun metsästyksen lisäämisen tavoitteena on pysäyttää karhukannan kasvu tihentymä- ja vahinkoalueilla karhukannan hoitosuunnitelman linjausten mukaisesti. Karhunmetsästys alkoi 20.8. ja päättyi lokakuun lopussa.

Maa- ja metsätalousministeriön loppukesästä antaman asetuksen mukaan suurin sallittu saalismäärä metsästysvuodelle 2011-2012 on 263 karhua. Enimmäismäärää lisättiin viime vuodesta 65 karhulla, koska viime vuonna tapahtui poikkeuksellisen paljon karhun aiheuttamia uhkatilanteita. Pelkästään Pohjois-Karjalan hätäkeskukseen tuli edellissyksynä 170 ilmoitusta asutuksen lähellä olevista karhuista.

Karhukannan hoitosuunnitelmassa maa on jaettu erilaisiin kannanhoitoalueisiin, joissa kantaa hoidetaan erilaisilla tavoitteilla ja siten myös poikkeuslupien määrä vaihtelee alueittain. Itäisen Suomen vakiintuneen kannan hoitoalueella suurin sallittu saalismäärä oli 170 karhua. Levittäytymisvyöhykkeelle määrä oli 15 karhua ja kehittyvän kannan hoitoalueella Etelä- ja Keski-Pohjanmaan sekä Pirkanmaan maakunnissa kolme karhua. Poronhoitoalueen metsästykseen osoitettiin 60 karhun enimmäismäärä. Lisäksi Suomen riistakeskus voi erityisen merkittävien vahinkojen tai turvallisuusuhan estämiseksi myöntää poikkeuslupia 15 karhulle heinäkuun loppuun 2012 asti. Suurin sallittu saalismäärä ei ole määrä, joka tulisi saavuttaa, vaan se on maksimimäärä, joka Suomen riistakeskuksen pitää ottaa huomioon lupaharkinnassaan.

Itä-Suomessa hoitosuunnitelman tavoitteet toteutumassa

Itä-Suomen vakiintuneen kannan hoitoalueelle myönnettiin 159 poikkeuslupaa ja saaliiksi saatiin 145 karhua. Mahdollisuus olisi ollut myöntää lupia vielä enemmänkin, mutta metsästäjät käyttivät omaa harkintaansa lisälupien haussa. Vakiintuneen kannanhoitoalueen karhuista 89 metsästettiin Suomen riistakeskuksen Pohjois-Karjalan aluetoimiston alueella. Lisäksi 2 karhua metsästettiin Pohjois-Karjalan länsiosan levittäytymisvyöhykkeeltä.

Pohjois-Karjalan riistapäällikön Juha Kuittisen mukaan näyttäisi siltä, että karhukannan hoitosuunnitelman tavoitteet alkavat nyt toteutumaan – karhukantaa on itärajan tuntuman tihentymäalueilla saatu harvennettua ja maakunnan läntisellä alueella kanta on hallitusti vahvistumassa.

Pyyntiä lisättiin metsäpeurojen vasoma-alueilla

Karhunmetsästystä lisättiin Kainuun metsäpeurojen vasoma-alueilla metsäpeurakannan vähenemisen pysäyttämiseksi. Esimerkiksi Kuhmon kaupungin alueelta metsästettiin 25 karhua, seitsemän karhua enemmän kuin viime vuonna. Kaakkois-Suomen alueen 25 karhusta 20 karhua metsästettiin vakiintuneen kannan hoitoalueella ja viisi levittäytymisvyöhykkeeltä.

Levittäytymisvyöhykkeelle myönnettiin 15 poikkeuslupaa ja kaikki luvat tulivat käytetyksi. Kehittyvän kannan hoitoalueella myönnetyillä kolmella luvalla saatiin kolme karhua.

Etelä-Savon itäosien vakiintuneen kannan alueelta metsästettiin seitsemän karhua ja levittäytymisvyöhykkeeltä neljä karhua. Keski-Suomessa metsästettiin neljä, Pohjanmaalla kaksi ja Pohjois-Hämeessä yksi karhu.

Poronhoitoalueella metsästettiin 33 karhua 60 karhun kiintiöstä. Metsästyksen tulos oli 21 karhua pienempi kuin edellisvuonna, vaikka kiintiö pysyi ennallaan.

Käyttämättä ja myöntämättä jääneet luvat ovat varsinaisen karhun metsästyskauden jälkeen Suomen riistakeskuksen lupahallinnon käytettävissä erityisen merkittävien vahinkojen tai turvallisuusuhkien estämiseksi 31.7.2012 saakka.

Karhukanta elinvoimainen

Suomen karhukanta on vahvistunut tasaiseen tahtiin. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kesäkuussa tekemän arvion mukaan Suomessa elää vähintään 1660-1780 karhua. Vuotta aikaisemmin kannan arvioitiin olevan 1515–1635 yksilöä. Vuonna 2000 karhuja arvioitiin Suomessa olevan noin 850. Karhukanta on siis kaksinkertaistunut viimeisen 10 vuoden aikana lisääntyneestä metsästyksestä huolimatta. Näin suuri nousu karhun kanta-arviossa osoittaa karhukannan olevan hyvin elinvoimainen.

Suomessa harjoitettu suurpetopolitiikka perustuu suurpetojen hoitosuunnitelmiin, jotka toimivat käytännön työkaluina eri intressien yhteensovittamisessa. Esimerkiksi karhukannan hoitosuunnitelman mukaiseksi tavoitteeksi Itä-Suomen vakiintuneen karhukannan hoitoalueella on asetettu, että karhujen määrää ei lisätä ja itärajan tihentymäalueilla kantaa on mahdollista harventaa nykyisestä. Myöskään poronhoitoalueella karhukannan yksilömäärää ei lisätä, kun taas karhukannan levittäytymisvyöhykkeellä ja kehittyvän kannan hoitoalueella läntisemmässä Suomessa karhukannan annetaan kasvaa.

Lisätietoja: Suomen riistakeskus

JHT-päällikkö Sauli Härkönen, 050-505 5635

erikoissuunnittelija Marko Svensberg, 040-557 3827

erikoissuunnittelija Harri Norberg, 045-274 8730