Vesihuoltomme on pystynyt edellistä kuivuuskautta 2002-2003 paremmin vastaamaan kuivuuden haasteisiin. Vesihuoltoverkostoja on laajennettu etenkin haja-asutusalueilla ja kokonaan uusia vesihuoltolaitoksia, yleensä vesiosuuskuntia, on perustettu. Kuivuuden vaikutuksia pintavesiin on pystytty torjumaan vesistöjen säännöstelyllä. Esimerkiksi Kallaveden vedenkorkeus on nyt noin kahdeksan senttimetriä ylempänä kuin se olisi ilman säännöstelyä.

Kuivuuskauden 2002-2003 aikana vesihuoltolaitoksille tehty laaja kysely osoitti, että kuudenneksella vastanneista laitoksista oli ongelmia veden riittävyydessä. Vesihuoltolaitokset ottivat silloin käyttöön varavedenottamoita ja rakensivat uusia siirtoyhteyksiä. Kuivuusjakson jälkeen vesihuoltolaitokset ovat varustautuneet paremmin kuivuuteen. Valtion tukirahoitusta käytetään vesihuoltolaitosten verkostojen yhdistämiseen ja haja-asutuksen vesihuollon parantamiseen keskitetysti. Uudet vesiosuuskunnat mahdollistavat sen, että vedenhankinnassa voidaan hyödyntää riittoisampia pohjavesiesiintymiä kuin niitä, joista kiinteistöt ovat omatoimisesti ottaneet vettä.

Kaivojen kunto tarkistettava ennen syyssateita

Suuressa osin maata pohjaveden pinta on elokuun alussa 30-50 senttimetriä alle ajankohdan keskimääräisen. Pinnankorkeus ei nouse, vaikka elokuussa sataisi keskimääräisesti vettä, sillä sadevesi voi suotautua pohjavedeksi vain kosteassa maaperässä. Pohjaveden laadussa ei toistaiseksi ole tapahtunut suuria muutoksia.

Kaivorakenteiden kunto olisi hyvä tarkistaa ennen kuin sateet alkavat, jotta pintavedet eivät pääse kaivoon rikkoutuneiden kaivorakenteiden tai maassa olevien halkeamien kautta. Varsinkin syvien kaivojen kunnostaminen on syytä antaa ammattilaisten hoidettavaksi.

Vedenpintoja nostetaan säännöstelyllä

Vaikka vedenpinnat ovat yleisesti tavallista alempana, tilanne ei ole vielä erityisen poikkeuksellinen. Esimerkiksi vuonna 2003 Saimaan vedenkorkeus oli alimmillaan noin puoli metriä nykyistä alempana. Etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa monien suurehkojen järvien vedenpinnat ovat kuitenkin useita kymmeniä senttimetrejä tavanomaista alempana. Tavallisesti järvien vedenpinnat alenevat talviaikana, joten sitä ennen tarvittaisiin runsaita syyssateita. Etelä- ja Keski-Suomessa heinäkuun sadanta jäi noin kolmasosaan normaalista. Lisäksi kesä on ollut poikkeuksellisen lämmin, mikä on lisännyt haihduntaa.

Kuivuuden vaikutuksia on pystytty jonkin verran torjumaan vesistöjen säännöstelyllä. Saimaa on normaalivuosina luonnontilassa, mutta heinäkuun alussa alettiin Saimaan ja Vuoksen juoksutusta pienentää juoksutussäännön mukaisesti. Tämän ansiosta Saimaan vedenpinta on nyt noin viisi senttimetriä ylempänä kuin se olisi luonnontilassa. Normaalioloissa luonnontilaisten Mallasveden ja Längelmäveden vedenkorkeuksien alenemista on hidastettu jo kesäkuun puolivälistä lähtien voimalaitoslupaan sisältyvän erityisehdon perusteella. Pielisellä on myös alettu tilapäisesti pienentää juoksutusta. Jos kuivuus jatkuu, tällaisia poikkeuslupahakemuksia tehdään vielä muillekin vesistöille kuivuudesta aiheutuvien haittojen torjumiseksi.

Muita aiheeseen liittyviä julkaisuja

Kotieläintilojen huoltovarmuus (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, pdf, 2106 kb)
Vesihuollon erityistilannetyöryhmän loppuraportti (Maa- ja metsätalousministeriö, pdf, 339 kb)