Pelloille rakennettavat kosteikot ovat hyvä keino parantaa maatalouden vesiensuojelua. Tuore väitöstutkimus osoittaa, että tehokkaimmin ravinteita pidättävät kosteikot, jotka ovat oikein mitoitettuja ja suunniteltuja sekä sopiviin paikkoihin sijoiteltuja.

Jo aiemminkin tutkimuksissa on osoitettu, että kosteikon pinta-alan olisi hyvä olla vähintään kaksi prosenttia yläpuolisen valuma-alueen pinta-alasta. Lisäksi valuma-alueesta mahdollisimman suuren osan tulisi olla viljely- tai muussa maatalouskäytössä. Väitöstutkimukseen valituista Etelä-Suomen kosteikoista pinta-alaltaan suurin valuma-alueeseen nähden oli Hovin kosteikko Vihdissä. Sen avulla onnistuttiin pidättämään vuodessa 62 % fosforista ja yli kolmannes typestä.

Suomen kylmissä oloissa kosteikkojen biologinen toiminta on suuren osan vuodesta hidasta. Siksi veden pitäisi viipyä kosteikossa pitkään, jotta typpeä saataisiin poistettua vedestä. Kiintoainetta ja siihen sitoutunutta fosforia pidättyy pienemmissäkin kosteikoissa, etenkin jos valuma-alueen maalaji on karkeaa. Kosteikko on hyvä suunnitella ja rakentaa mahdollisimman tehokkaaksi niin, että vesi virtaa sen läpi tasaisesti, eikä jää seisomaan kosteikon laidoilla.

Lisätietoja:
Tutkimusinsinööri Jari Koskiaho, Suomen ympäristökeskus, puh. 020 490 2355 ja 0400 148 823, jari.koskiaho@ymparisto.fi