Lähi-idässä noin 10 000 vuotta sitten alkanut lammastalous saavutti Pohjois-Euroopan reunat 4 000 vuotta myöhemmin. Aiemmissa tutkimuksissa kuvatut lampaan leviämisreitit Atlantin rannikon ja Tonava-joen laakson kautta pohjoiseen täydentyvät uusilla tutkimustuloksilla: Pohjois-Eurooppaan on tullut lampaita myös Volgan keskiosien kautta suoraan Venäjän halki.

Väitöstyössään MTT:n tutkija Miika Tapio arvioi pohjoismaiden, Venäjän ja Baltian maiden lammasgeenivaroja ja tutki mitokondriaalisen DNA:n vaihtelua euraasialaisissa lampaissa. Rotujen välinen erilaistuminen oli tutkimuksessa selvästi voimakkaampaa kuin eurooppalaisella lampaalla on tyypillisesti todettu.

- Esimerkiksi suomenlammas ja romanov-lammas ovat hyvin erilaistuneita toisistaan, vaikka niitä pidetään sukulaisrotuina, Tapio selvittää.

Maatiaislampaat harvinaistuvat

Pohjoiseurooppalaiset maatiaislampaat harvinaistuvat, koska maataloustuotanto on keskittynyt hyödyntämään kokonaan muita lajeja tai monikansallisia lammasrotuja.

- Moni maatiaisrotu, kuten Kainuun harmas, on kokenut lähihistoriassaan tehollisen populaatiokoon pienentymisen. Eläinmäärien seuraaminen ja sukulaistumisen välttäminen kattavien eläinrekisterien avulla on ensimmäinen toimenpide lammasgeenivarojen ylläpidossa, Tapio esittää.

Lisätietoja: tutkija Miika Tapio, MTT, etunimi.sukunimi@mtt.fi, puh. (03) 4188 3683.

kuva: etualalla kainuun harmas, muut lampaan erivärisiä suomenlampaita.