Viime aikoina kuivuudet ja tulvat ovat aiheuttaneet ongelmia vedenhankinnalle. Jatkossa poikkeuksellisiin ilmasto-olosuhteisiin on syytä varautua yhä enemmän erityisesti viime vuosina ongelmallisiksi todetuilla alueilla.

Vedenhankinnan nykytilannetta Suomessa ja arvioituja kehityssuuntia vuoteen 2030 asti tarkastellaan juuri valmistuneessa selvityksessä. Selvitys on tehty Suomen ympäristökeskuksessa maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta.

Ilmastonmuutoksen sopeutuminen edellyttää esimerkiksi, että investoidaan uusiin vedenottamoihin ja hydrogeologisesti paremmin sijoitettuihin kaivoihin. Myös kaavoituksella, maankäytön suunnittelulla sekä muulla alueiden käytön ohjauksella voidaan merkittävästi vaikuttaa pohjaveden suojeluun ja varmistaa pohjavesivarojen käytettävyys vedenhankinnassa.

Selvityksen mukaan vesilaitosten varmuus toimittaa vettä erityistilanteissa ei ole riittävä ja tilanteen parantamiseksi vaaditaan paljon resursseja. Varsinkin pienten vesilaitosten toiminta on erityistilanteissa huono, mutta myös muutaman ison kaupungin vedenhankinta on yhden vesilähteen varassa. Esimerkiksi Helsinki saa talousvetensä lähes yksinomaan Päijänne-tunnelin kautta.

Tällä hetkellä noin 48 % vesilaitosten jakamasta vedestä on pohjavettä, noin 12 % tekopohjavettä ja loput noin 40 % pintavettä. Valtakunnallisesti tarkasteltuna pohjaveden osuus tulee pysymään noin puolessa. Tekopohjaveden osuuden arvioidaan lisääntyvän merkittävästi pintaveden osuuden supistuessa. Vuonna 2030 pintaveden osuus talousvedestä on arviolta noin 25 % riippuen siitä, mitkä laitokset siirtyvät pohjaveden käyttöön.

Alueelliset väestönmuutokset tuovat oman haasteensa vesihuollolle. Suomen väkiluvun on ennustettu lisääntyvän vuoteen 2030 asti, minkä jälkeen se alkaa vähentyä. Vaikka Tampereen, Turun ja Oulun seuduilla siirrytään pintavedenkäytöstä pohja- tai tekopohjaveden käyttöön, lisääntyy myös pintavedestä valmistetun talousveden käyttö pääkaupunkiseudun vedentarpeen kasvaessa.