EU:n Itämeriohjelmaan kuuluvassa laajassa kehityshankkeessa on selvitetty eri direktiivien ja säännösten välisiä ristiriitoja. Suomen, Saksan, Tanskan, Puolan ja Liettuan yhteistyönä on valuma-alueiden hoidon tueksi koottu kaikki vesistöjen tilaan vaikuttavat direktiivit, käytännöt ja tavoitteet yhteen suunnittelujärjestelmään. Keskeisiä vesiensuojelun ongelmia selvitettiin tapaustutkimuksilla eri puolilla Eurooppaa. Suomen ympäristökeskuksen johtaman 1,5 miljoonan euron Vesikaavaksi nimetyn "Watersketch" tutkimuksen tuloksia esitellään loppu-seminaarissa Rovaniemen Arktikumissa 14. - 15. toukokuuta.
Direktiivien vaikutukset vesistöihin ristiriitaisia
Pääsääntöisesti direktiivien tavoitteet olivat yhteneväiset. Niillä pyritään rajoittamaan ympäristön haitallista muuttumista ja turvaamaan pilaantuneen ympäristön kunnostaminen. Vesipuitedirektiivi pyrkii edistämään eliöstön vapaata kulkua jokivesistöissä ja se luo tiukat reunaehdot vesivoiman lisärakentamiselle. Toisaalta direktiivi huomioi rakenteellisesti muutetut vesistöt ja mahdollistaa niissä vesivoiman tuotannon ja tulvasuojelun vaatimat muutokset kuten padot ja penkereet. Uusiutuvien energiavarojen direktiivi puolestaan pyrkii lisäämään vesivoiman tuotantoa.
Oulujoen porrastettu pääuoma jo tavoitetilassa
Vesien tilan parantamiselle on asetettu yhteiset tavoitteet koko EU:n alueella. Niiden mukaan vesissä on tehtävä toimia, joiden tavoitteena on hyvä tila viimeistään vuonna 2015.
Oulujoen tapaustutkimuksessa todettiin täysin porrastetun joen jo olevan pääsääntöisesti tavoitetilassa. Parhaan saavutettavissa olevan ekologisen tilan määrite näyttäisi vaativan kalojen kulun turvaavien rakenteiden tekemistä voimalaitosten yhteyteen. Oulujoen ns. lyhytaikaissäännöstelyyn eivät uudet tavoitteet aiheuta muutoksia, koska virtaaman säätelymahdollisuuksien vähentäminen vaikuttaisi vesivoimatuotantoon. Vesikaava-hankkeen tuloksia voidaan soveltaa myös Suomessa vesivoiman lisärakentamiskeskustelujen yhteydessä määritettäessä rakennettujen jokien ympäristö-tavoitteita.