Ensimmäiset erityisesti turvemaille kehitetyt metsänhoitosuositukset ovat valmistuneet. Turvemaiden hakkuumäärät voitaisiin kaksinkertaistaa 12 - 14 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. Lisääntyvien kunnostusojitusten ja hakkuiden mahdolliset ympäristöhaitat saadaan minimoitua, kun toimitaan uusien suositusten mukaan.

Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio on laatinut yhteistyössä Metsäntutkimuslaitoksen tutkijoiden ja metsäkeskusten asiantuntijoiden kanssa ensimmäiset metsänhoitosuositukset turvemaille. Turvemailla tarkoitetaan ojitettuja soita. Niitä on yli puolet Suomen soiden pinta-alasta. Uusilla suosituksilla tehostetaan turvemaiden metsänhoitoa siellä, missä se on kannattavaa ja toisaalta edistetään metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamista ja muita ympäristötavoitteita.

Turvemaiden puuntuottoa voidaan lisätä

Kolmannes 1950-luvun jälkeisestä puuston kasvun lisäyksestä on soiden ojitusten ansiota. Ojituksen huippu oli 60-luvulla. Merkittävä osa ojista kaipaa nyt perkausta ja nuoret kasvatusmetsät harvennusta. Hakkuita tulisi lisätä, jotta puusto järeytyisi nopeasti arvokkaaksi tukkipuuksi. Lisääntyvät hakkuut toisivat metsänomistajille kantorahatuloja noin 100 miljoonaa euroa vuodessa. Lisäksi kunnostusojituksilla ja harvennushakkuilla pystytään lisäämään käyttöpuun kasvua vielä noin miljoonalla kuutiolla vuodessa.

Kunnostusojitustarve arvioidaan maastossa silmävaraisesti ojien kunnon, suokasvillisuuden sekä puiden kasvun ja elinvoimaisuuden perusteella. Kunnostusojitus on tarpeen, jos ojat ovat tukkeutuneet tai kasvaneet umpeen ja puuston kasvu on taantunut maaperän liiallisen märkyyden vuoksi. Lisääntynyt suokasvillisuus on usein merkkinä ojien heikosta kuivatustehosta. Toisaalta runsas puusto pitää haihdunnallaan pohjaveden riittävän alhaalla. Turhia ojien perkauksia halutaan välttää.

Ympäristöhaitat voidaan minimoida

Suosituksissa esitetään, että osalla turvemaita panostetaan erityisesti metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Taloudellisesti huonotuottoisimmat kohteet jätetään kunnostusojittamatta.

Suosituksissa pyritään minimoimaan myös turvemaiden käsittelyn haitalliset vaikutukset vesistöihin. Hakkuussa ja kunnostusojituksessa puustoon ja turpeeseen sitoutuneita ravinteita lähtee liikkeelle. Ravinteet ja kiintoainekset rehevöittävät ja sameuttavat vesistöjä. Ympäristöhaitat on kuitenkin vältettävissä hyvällä suunnittelulla ja ammattitaitoisella työllä.

Kiintoainesten ja ravinteiden kulkeutuminen vesistöön voidaan estää tehokkailla vesiensuojelutoimilla. Lasketusaltaita, pintavalutuskenttiä ja kosteikkoja rakentamalla estetään liukoisten ravinteiden kulkeutumista vesistöön.

Kerralla kuntoon

Harvennushakkuut ja kunnostusojitus kannattaa sovittaa yhteen. Tämä on tarpeen toimenpiteiden kannattavuuden kannalta ja siksi, että hakkuilla ei tukita kunnostettuja ojia. Turvemaiden metsänhoitosuosituksissa esitetään edullisimmat harvennusten ja kunnostusojitusten yhdistelmät eri kasvupaikoille.

Uudet turvemaiden metsänhoitosuositukset otetaan käyttöön, kun metsäkeskusten henkilöstö on koulutettu syksyn aikana. Turvemaiden suositusjulkaisu ilmestyy marraskuussa.

Lisätietoja:
Matti Ruotsalainen
Metsänuudistamisen asiantuntija, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, puh. 020 772 9075

Hannu Hökkä
Erikoistutkija, Metsäntutkimuslaitos, puh. 010 211 4528