Soitinrakentaja Juha Lottonen nostaa seinältä käsiinsä kauniin punaruskeana kiiltävän kitaran mallia Modesto.

- Kun Helsingin Kaivopuistosta kaadettiin vanhoja jalavia muutama vuosi sitten, niin pakkohan niitä oli ottaa kokeiluun. Puut olivat täynnä puistossa järjestettyjen konserttien musiikkia, Lottonen sanoo.

Perinteisesti kitarat on valmistettua mahongista, setristä, ruusupuusta, sitkankuusesta - mutta ei suomalaisesta puusta. Soitinrakentajat Juha Lottonen ja Lauri Tanner käyttävät Lottonen Guitars Oy:ssä kitaroihin kaikkia edellä mainittuja puulajeja, mutta myös suomalaista haapaa, koivua, tervaleppää ja kuusta.

- Lähdin kokeilemaan, miten tervaleppä sopii kitaran kaulaksi. Ja ratkaisu toimi. Leppä on helppo työstää, se on tasainen eikä vääntyile. Se on tärkeää, Lottonen sanoo.

Puulaji vaikuttaa sointiin

Laatupuun saanti maailmalta on yhä vaikeampaa. Esimerkiksi tarjolla oleva mahonki on aiempaa painavampaa. Toisaalta myös brasilialaisen ruusupuun käyttö on ongelmallista, koska sen kauppaa valvotaan tarkasti. Se taas johtuu siitä, että vain viljellyn ruusupuun käyttö on luvallista, koska "villi" brasilialainen ruusupuu on uhanalainen.

Siksi siitä tehdyn soittimen kanssa pitää tullissa joka kerta esittää voimassa oleva todistus puun alkuperästä. Mutta Lottosen yritykselle puun laillinen alkuperä on muutenkin erittäin tärkeä asia.

Lottosen mukaan suomalaisen puun käyttö on myös osa yrityksen brändiä. Osalle asiakkaista Lottosen kitarassa oleellista on suomalainen puu. Pieni yritys pystyy käyttämään puun yksilöllisyyden hyväkseen tuotteissa, koska jokainen kitara on yksilö.

Puulaji ja sen ominaisuudet vaikuttavat soittimen äänen väriin ja siihen, kuinka kauan puu värähtelee. Brasilialaisesta ruusupuusta tehty pohja antaa kitaran äänelle kauniin sävyn.

Yleensä halutaan, että värähtely jatkuu pitkään, eli kitara soi kauemmin. Painavampi puu jatkaa värähtelyä kevyempää kauemmin. Toisaalta esimerkiksi rytmisemmässä kuubalaisessa tres-kitarassa ääneltä toivotaan räväkkyyttä ja terävyyttä.

- Ehkä suomalainen haapa voisi toimia tres-kitarassa keveytensä vuoksi, Lottonen pohtii.

Suomessa ongelmana sää

Suomessa on laadukasta ja laillista puuta, mutta kompastuskiveksi muodostuu helposti matka metsästä soitinvalmistajan verstaalle.

- Puu pitää kaataa pakkasella, jotta kaikki nestekierto on pysähtynyt eikä puu halkeile kuivuessaan. Tukki pitää halkaista, ennen kuin näkee, kelpaako se", Lottonen luettelee.

Vasta halkaistusta tukista näkee oksat ja sen, miten syyt menevät puun sisällä. Sahaus pitää tehdä täsmälleen oikeaan suuntaan oksiin nähden. Ennen työstöä puut kuivuvat neljä vuotta varastossa. Siinä ajassa pihka hartsiintuu. Nopeasti kuivattu haapa taas vääntyilee.

- Haapaa pitäisi kuivata aluksi pari vuotta ulkona taapelissa. Sisällä haavan pinta kuivuu liian nopeasti eikä sisemmällä oleva kosteus pääse pois, Lottonen sanoo.

Puun kasvunopeudella ei ole merkitystä juuri muuhun kuin ulkonäköön. Lustojen leveys taas ei kerro puulevyn jäykkyydestä, vaan sen tuntee vasta kädessä.

Soitinrakentajan näkökulmasta puutavaran jako kuitupuuhun ja tukkeihin on liian karkea. Soitinpuuksi kelpaavat yksittäiset tukit pitäisi etsiä pinoista erilleen, ja avainasemassa tässä ovat Lottosen sahurit.

- Heillä pitäisi olla tieto soitinpuun laatuvaatimuksista, jotta yksittäiset tukit saataisiin massasta erilleen ja soitinvalmistajalle, Lottonen sanoo.

Sellaisiakin sahureita on, jotka poimivat joukosta soitinpuuksi kelpaavat puut ja ohjaavat ne tekijöille. Valitettavan usein toiminta ei kuitenkaan kannata ja perustuu enemmänkin harrastuneisuuteen ja kiinnostukseen. Tukkien käsittely kuluttaa aikaa ja vaivaa, eivätkä soitinpuun markkinat ole suuret.

Laatukitaroista huoltotöihin

Lottosen verstaalla syntyy noin 20 - 30 kitaraa vuodessa. Puuta kuluu alle viisi kuutiometriä vuodessa, josta esimerkiksi tervaleppää on noin 1,5 kuutiota.

Lottonen hankkii puunsa pääasiassa Fiskarsin laatupuulta, jonka palvelua hän arvostaa. Yrityksellä on myös yhteistyötä vanhoja hirsitaloja Etelä-Suomessa korjaavan porukan kanssa. Taloista jää yli hirrenpätkiä, joita ei voida enää käyttää. Niistä on mahdollista valmistaa kitaran kantta jäykistäviä rimoja.

Lottosen kitaroiden hinnat lähtevät 2600 eurosta. Ylärajaa tuskin on, mutta 300 tuntia käsityötä vievä täyspuusta tehty jazz-kitara maksaa noin 6500 euroa.

Töitä miehillä on niin paljon, kuin ehditään tehdä. Firma tekee myös huolto- ja korjaustöitä eikä niiden merkitystä saa miesten mielestä aliarvioida.

Kuva: Suomen metsäyhdistys