Kalankasvatus on kokonaisuudessaan pieni ympäristökuormittaja, mutta sen paikalliskuormitus voi olla merkittävää. Kalankasvattajien on tästä syystä ollut vaikea saada riittävän suuria ympäristölupia taloudellisesti kannattavaan toimintaan. Tämän vuoksi on haluttu selvittää, voisiko kalastuksella poistaa ravinteita merestä ja ostaa tätä kautta lisää tuotantomahdollisuutta. Ensimmäinen selvitys asiasta on valmistunut Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta, ja sen mukaan kalankasvatuksen nettokuormitusjärjestelmä voisi olla kannattava sekä kalankasvatuselinkeinolle että kalastajalle. Järjestelmän mahdollinen käyttöönotto edellyttää neuvotteluja kalatalouselinkeinon sekä ympäristö- ja kalatalousviranomaisten kesken sekä selvityksen lainsäädännön soveltuvuudesta.

Kalankasvatusta on elinkeinona kehitetty määrätietoisesti ympäristöystävällisempään suuntaan varsin menestyksekkäästi. Se on ainoa vesistöjen kuormittaja, joka on pystynyt saavuttamaan ja jopa ylittämään sille asetetut ympäristötavoitteet. Tuotantoyksiköiden luvat ovat kuitenkin supistuneet niin pieniksi, että kalaa on vaikea tuottaa taloudellisesti kilpailukykyisesti.

Nettokuormitusjärjestelmä mahdollistaisi suuremmat tuotantoyksiköt

Yhtenä vaihtoehtona tuotannon lisäämiseksi ympäristön kannalta kestävällä tavalla on pohdittu ns. nettokuormitusjärjestelmää. Järjestelmässä kalankasvattaja voisi saada lisää kalankasvatusoikeutta sitä vastaan, että merestä poistetaan lisäkuormitusta vastaava määrä ravinteita. Tämä poistaminen tapahtuisi lisäämällä kalastusta alueella. Ravinteet otettaisiin merestä niin sanottujen vähäarvoisten kalojen (särki, lahna, kuore jne.) muodossa, jotka käytettäisiin joko elintarvikkeeksi, eläinten rehuksi tai jollain muulla ympäristöä kuormittamattomalla tavalla.

Kalankasvattaja ostaisi kalastajilta palvelua vähäarvoisten kalojen poistamiseksi. Hän siis kävisi eräänlaista päästökauppaa. Toiminta voi olla kannattavaa kalankasvattajalle, jos hän saa kasvatusoikeutta siinä määrin lisää, että yksikkökustannukset pienentyvät enemmän kuin pyynnin järjestäminen lisää kustannuksia. Pienen laitoskoon ja hajanaisen sijainnin vuoksi kalankasvatuksen investoinnit ovat vajaakäytössä. Kalankasvatukseen hyvin soveltuvilla ja ympäristön kannalta edullisissa paikoissa toiminnan tuottavuutta voitaisiin lisätä laitosten yksikkökokoa kasvattamalla.

Nyt julkaistussa esiselvityksessä on tehty koostumusanalyysejä vähäarvoisen kalan ravinnepitoisuuksista. Tämän lisäksi on selvitetty vähäarvoisen kalan määrää Saaristomerellä pyyntitilastojen, kalastajahaastattelujen ja kaikuluotausten avulla. Toiminnan taloudellisia tekijöitä on arvioitu ja alustavan arvion mukaan se voisi olla kannattavaa.

Asian valmistelu jatkuu vesiviljelyn kehittämistyöryhmässä, jonka maa- ja metsätalousministeriö tulee asettamaan helmikuussa 2008. Työryhmän tehtävänä on laatia vesiviljelystrategia, jonka tavoitteena on luoda edellytykset kuluttajien ja elintarviketeollisuuden odotuksia vastaavalle tehokkaalle ja luontoa kunnioittavalle vesiviljelytuotannolle sekä muodostaa eri sidosryhmien välille yhteinen tahtotila ja näkemys elinkeinon kehittämisestä ja toteutettavista toimenpiteistä. Kehittämisryhmässä ovat edustettuina elinkeinonharjoittajat, tutkimus sekä ympäristö- ja kalataloushallinto.