Kasvukauden lyhyys on yksi tärkeimmistä kasvintuotantoa rajoittavista tekijöistä Suomessa. Ilmastonmuutos tuo lähimpinä vuosikymmeninä helpotusta tähän ongelmaan ja Suomen heikko kilpailukyky kansainvälisillä elintarvikemarkkinoilla vahvistuu, mikäli alan kehityksestä ja muutosvalmiudesta huolehditaan. Toisaalta ilmaston ääri-ilmiöt, kuten kuivuusjaksot ja rankkasateet sekä talvikauden lämpötilojen nousu ja sateisuuden lisääntyminen, saattavat rajoittaa tuotantokykymme kasvua.

MTT:n (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) vetämässä yhteistutkimushankkeessa pohditaan maa- ja elintarviketalouden näkymiä ja sopeutumismahdollisuuksia muuttuvassa ilmastossa kasvintuotannon, ympäristökuormituksen, elintarvikehuollon ja markkinatilanteen kannalta. Hanke (ILMASOPU) kestää vuoteen 2009, ja sitä toteutetaan yhteistyössä Ilmatieteen laitoksen, Suomen ympäristökeskuksen ja yritysten kanssa.

Peltokasvituotannossa tarvitaan uusia lajikkeita

Pidemmän kasvukauden hyödyntäminen edellyttää sellaisia lajikkeita, jotka käyttävät kasvukauden kokonaan hyväkseen. Näitä lajikkeita ei välttämättä löydy ilman omaa jalostustyötä, koska Suomen pitkän päivän olot asettavat erityisvaatimuksia viljojen tuottavuudelle. Syysmuotoisten viljelykasvien nykyistä laajempi viljely toisi monia etuja esimerkiksi satoisuuteen ja viljelytoimien ajoitukseen.

Puutarhatuotanto laajenee pohjoiseen

Puutarhakasvien viljelyyn ilmastonmuutos vaikuttaa voimakkaasti. Kasvukauden pidentyminen ja talvien lämpeneminen mahdollistavat hedelmänviljelyn laajentumisen nykyistä pohjoisemmille alueille. Ammattimainen omenien tuotanto voi laajentua Salpausselän eteläpuolelle ja jopa Järvi-Suomen alueelle. Etelä-Suomessa ja Ahvenanmaalla voidaan ottaa tuotantoon hyvin varastoituvia talvilajikkeita, jolloin kotimaista omenaa voi saada jopa helmikuulle asti.

Muuttuva ilmasto ei tuo kuitenkaan automaattisesti Suomeen eteläisiä hedelmä- ja marjalajikkeita. Aikaistunut kevät lisää voimakkaasti hallariskiä, mikä edellyttää nykyistä kalliimpaa tuotantotekniikkaa.

Myös maaperä ja vesistöt muuttuvat

Lämpenevä ilmasto ja lisääntyvät sateet vaikuttavat maaperään ja sitä kautta vesistöjen ja muun ympäristön tilaan. Lämpötilan kohotessa maan orgaanista ainesta hajottavat mikrobiologiset prosessit nopeutuvat, jolloin muun muassa typen vapautuminen ja huuhtoutuminen maasta kiihtyy. Eroosioherkkyys kasvaa, mikä lisää myös fosforin huuhtoutumista maa-aineksen mukana.

Sateisuus ja orgaanisen aineksen määrän vähentyminen lisäävät maan tiivistymistä erityisesti savimailla. Tiivistynyt maa ei pysty varastoimaan vettä kuivien kausien varalle eikä toisaalta johtamaan rankkojen sateiden vesiä pois pelloilta. Tämä taas lisää pintavirtailua, eroosiota ja tulvia. Orgaanisen aineksen hajotuksen kiihtyminen saattaa vähentää maaperän kykyä toimia hiilen varastona, mikä omalta osaltaan kiihdyttää ilmastonmuutosta, ellei hiilen sitoutumista maaperään edistetä muokkausta vähentämällä ja kasvinjätteitä maahan lisäämällä.

Suomen rooli ruoantuottajana voi kasvaa

Keski- ja varsinkin Etelä-Euroopassa ongelmat, kuten kuivuus, merenpinnan nousu ja tulva- ja pohjavesiongelmat, kärjistyvät. Euroopassa maataloustuotannon painopiste siirtyy pohjoisemmaksi ja itään.

Suomella saattaa tulevaisuudessa olla yhä merkittävämpi rooli ruoan tuottajana. Vientituotteita voivat olla esimerkiksi vilja, puutarhatuotteet sekä liha- ja maitotuotteet. Tämä on syytä ennakoida jo lähitulevaisuudenkin päätöksissä. Tärkeitä kysymyksiä ovat tuotantomme liiallinen yksipuolistuminen, tuotantovälineiden ja ammattitaidon ylläpitäminen sekä peltojemme kasvukunnosta ja perusparannuksista huolehtiminen.