Suomalaisten ruokatottumukset ovat muuttuneet terveellisemmiksi, mutta kansa vain lihoo. Arvostamme hyviä aterioita, mutta heitämme ruokaa roskiin. Koemme kotimaisen ruuantuotannon tärkeäksi, mutta emme ole valmiita maksamaan siitä samalla kun maatalouden on tuotettava tehokkaasti ja oltava ympäristöystävällistä. Näistä ruokalautasen ristiriidoista keskusteltiin 16.9. MTT:n järjestämässä toimittajaseminaarissa Viikissä.

Professori Raija Tahvosen mukaan suomalaisten voin käyttö on vähentynyt, samoin rasvaisen maidon. - Vaa'an lihomisen puolelle kääntää muodikkaiden energia-, urheilu- ja hyvänolonjuomien sekä makeisten runsas kulutus. Myös alkoholijuomien käyttö on lisääntynyt. Puhtaassa alkoholissa on paljon lihottavaa energiaa, vaikka juomassa ei olisi sokeria lainkaan.

D-vitamiinin ja foolihapon saantimme on alle suositusten. Kuitujenkin saamisessa olisi toivomisen varaa.
- Ruokaympyrän mukainen monipuolinen syöminen on pidettävä mielessä. Huomisen ruokalautaselle kuuluvat myös ylipainoa ja terveysriskejä ehkäisevät elintarvikkeet. Ehkä syömme vielä ruokaa, joka vähentää esimerkiksi muistisairauksia, Tahvonen pohtii.

Älä tuhlaa ruokaa - ja maailma pelastuu?

Lihankulutus on yli kaksinkertaistunut Suomessa viimeisen sadan vuoden aikana, kun taas perunan kulutus on romahtanut viimeisten 60 vuoden aikana. Koska eläinperäiset tuotteet kuormittavat ympäristöä selvästi enemmän kuin kasvisperäiset tuotteet, syömisemme ympäristövaikutukset kasvavat jatkuvasti. Ruokaa kulutetaan ja heitetään pois yhä enemmän.

Syömisen osuus kokonaiskulutuksemme ympäristövaikutuksista on peräti kolmannes ja ilmastotaakastamme se vie neljänneksen.
- Hieman lohtua tilanteeseen tuo, että ilmastorohmu-naudanlihan kulutus on loivassa laskussa. Jos kuluttaja vaihtaa naudanlihan sian- tai siipikarjanlihaan, hän säästää ilmastoa lähes sen, mikä syntyy lennosta Kanarian saarille, vertailee vanhempi tutkija Juha-Matti Katajajuuri.

Tulevaisuuden ruuantuotanto on vesistöystävällistä

Maatalouden rakennekehityksessä investoivien tilojen yksikkökoko kasvaa paljon. Tuotannosta luopuvat tilat siirtyvät kasvintuotantoon, ja kotieläintuotantotilat vähenevät. Jatkavien ja laajentavien viljelijöiden on huolehdittava myös henkisestä hyvinvoinnistaan, jotta he jaksavat.
- Viljelijät, joiden taloudellinen tila on hyvä ja jotka ovat henkisesti tyytyväisempiä ottavat myös enemmän ympäristövastuuta. Työssä jaksamiseen, eläinten hyvinvointiin ja ympäristöpäästöjen hallintaan tarvitaan avuksi myös teknologiaa. Viljelijän on seurattava aikaansa, sanoo erikoistutkija Pasi Rikkonen.

Professori Eila Turtolan mielestä vesistöystävällinen ruuantuotanto perustuu maaperän hyvinvointiin. Hyväkuntoinen pelto tuottaa satoa vähemmillä lannoitepanoksilla ja eroosioriskikin on pienempi. Koko maatalouden ravinnekiertoja pystytään edelleen säätämään ja käyttämään esimerkiksi karjanlanta nykyistä paremmin hyödyksi. Maatalouden eniten kuormittamilla valuma-alueilla on haasteena asettaa vesiensuojelutavoitteet sekä määrällisesti että ajallisesti realistisiksi.
- Saaristomeren ja maatalouden kuormittamien sisävesien tilan parantamiseksi tutkimus kehittää myös uusia, nopeasti vaikuttavia menetelmiä, joita kohdennetaan suurimman riskin alueille, Turtola painottaa.

Ruuan hinta on noussut pysyvästi

Ruuan maailmanlaajuisen hinnannousun taustalla ovat esimerkiksi epäedulliset sääolot ja vähentyneet varastot. Maailman viljantuotanto ei ole pystynyt kattamaan kulutusta, ja bioenergiaohjelmat sekä muu maankäyttö vievät tilaa viljan viljelyltä. Öljyn ja rahtikustannusten kallistuminen ovat nostaneet kustannuksia.

- Myös väestönkasvu sekä Aasian elintason nousu ja lihankulutuksen lisääntyminen näkyvät hinnoissa, joiden suuret vaihtelut maailmanmarkkinoilla ovat tulleet jäädäkseen. Markkina- ja hintariskien kasvaessa niiden hallintaan onkin panostettava nykyistä selvästi enemmän, professori Jyrki Niemi kertoo.

Kilpailu suomalaisten kuluttajien ajasta, rahasta ja mielenkiinnosta kiihtyy yhä kovemmaksi. Kilpailukyvyn ylläpitäminen ja vahvistaminen vaatii muutosvalmiutta kaikilta ruokaketjun toimijoilta. Yhteiskunnan vähentäessä omaa ohjaustaan markkinaosapuolten on löydettävä toisensa ja kyettävä rakentamaan aidosti kilpailukykyisiä tuotantoketjuja.

Niemen mielestä suomalaisen elintarviketalouden tuottavuutta on edelleen nostettava, mutta tämä ei pelkästään riitä, vaan tarvitaan uusia lisäarvoa tuottavien tuotteiden ja kokonaan uudentyyppisten palveluratkaisujen kehittämistä. Yhteiskunnan, poliittisten päättäjien, tutkimuslaitosten sekä yritysten välinen yhteistyö ja yhteen hiileen puhaltaminen ovat keskeisessä roolissa.

MTT suuntaa tutkimustaan ohjelmiin, joiden avulla se pyrkii vastaamaan yhteiskunnan ja elinkeinoelämän odotuksiin. Ohjelmissa luodaan uutta tietopohjaa sekä kehitetään uusia ratkaisuja ja toimintamalleja luonnonvarojen kestävään käyttöön ja tehokkaiden ja vastuullisten elintarvikeketjujen rakentumiseen.

Tutkimusohjelmat ovat:
1. Mahdollisuuksien maaseutu
2. Huomisen maatila
3. Fossiilisesta uusiutuvaan energiaan
4. Hyvinvointia ruuasta
5. Vastuullinen elintarviketalous
6. Muuttuva ilmasto ja maatalous
7. Vesistöystävällinen maatalous
8. Geenivarojen kestävä käyttö

Lisätietoja:
tutkimusjohtaja Mari Walls, MTT, puh. 040 556 3839, etunimi.sukunimi@mtt.fi
tiedottaja Ulla Jauhiainen, MTT, puh. 040 830 4533, etunimi.sukunimi@mtt.fi