EU-jäsenyys tuotti Suomeen maatalouden ympäristöpolitiikan ja kouli vähitellen erihenkiset hallinnot yhteistyöhön. Yksin normiohjaus ei saanut sitä aikaan, vaan yhtä oleellista oli oppimisprosessi ja sen tukeminen politiikan valmistelussa ja toimeenpanossa.

Erityisavustaja, MMM Laura Kröger MTT:stä kartoitti väitöstutkimuksessaan, miten Suomen maatalouden ympäristöpolitiikka on muuttunut EU-jäsenyyden aikana. Tutkimuksessa tarkasteltiin politiikan muotoutumista ja toimeenpanoa politiikkaoppimisen näkökulmasta.

- Käsitteenä politiikkaoppiminen on ollut viime aikoina pinnalla eurooppalaisessa politiikan tutkimuksessa. Se on oppimista, jota tapahtuu päätöksenteko- tai politiikantekoprosessissa. Suomessa se on ilmennyt muun muassa siinä, että maatalous- ja ympäristöhallinto ovat oppineet toimimaan keskenään, Kröger sanoo.

Ei yhteistyötä ennen EU-jäsenyyttä

Ennen EU-jäsenyyttä 1995 Suomen maataloudella ei ollut sitovaa ympäristöpolitiikkaa eivätkä maatalous- ja ympäristöviranomaiset juuri tehneet yhteistyötä.

- Yhteiskunnallisessa keskustelussa maatalouteen ei liitetty ympäristöasioita juuri ennen 1990-lukua. Vasta 1992 valmistui ensimmäinen maatalouden ympäristövaikutuksia kartoittanut tutkimus, ja siinä maatalous luokiteltiin samanlaiseksi kuormittajaksi kuin yhdyskunnat.

EU-jäsenyys on tuonut maatalouspolitiikkaan uusia aineksia, joista tärkein on maatalouden ympäristötukijärjestelmä. -Ensimmäisen ympäristötukiohjelman teko jäsenyyden kynnyksellä oli vaikea prosessi, sillä maatalous- ja ympäristöhallinto olivat vielä vahvasti omissa poteroissaan. Asetelmana oli maatalous vastaan ympäristö.

Kehitys nopeaa kymmenessä vuodessa

Kymmenen vuoden aikana on tapahtunut iso kehitys. Uusia käytännön toimintamalleja on syntynyt ja lisäksi on vahvistunut näkemys, että maatalouden ympäristöongelmien ratkominen vaatii eri toimijoiden yhteistyötä.

Laura Kröger löysi ministeriötasolta uuden yhteistyöverkoston, jota hän kutsuu maatalouden ympäristöpolitiikan ryhmäksi. Se katsoo, että ympäristökysymykset on hoidettava, jotta maatalous pysyisi hyväksyttynä yhteiskunnassa.

Politiikkaa toteuttavalla aluetasolla yhteistyö parhaimmillaan sujuu omaehtoisesti ilman siihen velvoittavia säädöksiä. On myös tietoisesti valittu eteneminen asioissa, joista ollaan yksimielisiä.

Alueella näyttää toimivan kuitenkin vain kaksi perinteistä verkostoa tai ryhmittymää, joista toinen on maataloussuuntautunut ja toinen ympäristöpainotteinen. -Tämä tulos koskee Uusimaata, jota tarkastelin esimerkkinä alueellisesta hallinnosta, Kröger mainitsee.

Aluetason viranomaisia ovat työvoima- ja elinkeinokeskukset sekä ympäristökeskukset. -Epävirallinen yhteistyö ei pääse kunnolla laajenemaan esimerkiksi siksi, että TE-keskuksissa on niin paljon lakisääteisiä tehtäviä ja tiukat resurssit. Tältä osin aluetason toimeenpanoa ei ole riittävästi tuettu, hän katsoo.

Tulokset tukevat eurooppalaistumistutkimusta

Laura Kröger toteaa, että uusien ympäristösäädösten toimeenpano EU:n jäsenvaltioissa on sitä haastavampaa, mitä enemmän säädökset poikkeavat valtion aiemmista käytännöistä.

- Lainsäädännön muutos on nopea tehdä, mutta se ei vielä määrittele ohjelman toimivuutta käytännössä. Olisi tärkeää tutkia parhaat toteuttamiskeinot ja se, mitkä rakenteet tukevat toimeenpanoa.

- Eurooppalaistumistutkimuksessa tätä keskustelua on käyty paljon. Samat ongelmat ovat löydettävissä muissakin jäsenmaissa, Kröger sanoo.

MMM Laura Krögerin väitöskirja ”Policy Change and Learning: Implementing EU Environmental Policies Affecting Agriculture” (Politiikkamuutos ja oppiminen: Maatalouteen vaikuttavan EU:n ympäristöpolitiikan toimeenpano) tarkastetaan 24.8.2009 klo 12 Tampereen yliopistossa. Vastaväittäjänä toimii tohtori Kristine Kern Wageningenin yliopistosta ja kustoksena toimii professori Yrjö Haila Tampereen yliopistosta.

Lisätietoja:
erityisavustaja Laura Kröger, puh. 050 5414 030, laura.kroger@mtt.fi