Porotalouden kannattavuus paranee ennustetulosten mukaan vuoden 2009 toukokuun lopussa päättyvänä poronhoitovuotena. Suhteellista kannattavuutta kuvaava kannattavuuskerroin nousee edellisvuoden 0,24:stä 0,35:een. Keskimääräinen poronhoitovuoden yrittäjätulo kasvaa 4 320 eurosta 6 510 euroon.

– Kannattavuus kohentuu poronlihan hinnannousun ja maltillisen kustannuskehityksen ansiosta. Porotalouden kannattavuus ja tulotaso ovat noususuunnasta huolimatta selvästi heikommat kuin esimerkiksi Pohjois-Suomen maataloudessa, selvittää MTT:n tutkija Jukka Tauriainen.

Yrittäjätuloa tuotoilla ja kustannussäästöillä

Porotalouden kokonaistuotto kasvaa ennustevuonna 2008/2009 12 prosentilla 24 200 euroon. Eloporotuki yritystä kohti kasvaa 6 prosentilla 4 520 euroon. Tukien osuus kokonaistuotoista on pysytellyt usean vuoden ajan vajaassa 20 prosentissa.

Yrittäjän porotaloudessa tekemälle työlle ja yritykseen sijoitetulle omalle pääomalle jäi korvausta yrittäjätulona keskimäärin 6 510 euroa. Yrittäjäperheen tekemä työmäärä on 1 290 tuntia, joten siitä aiheutuva palkkavaatimuskustannus on 16 600 euroa. Noin 42 000 euron omasta pääomasta aiheutuu 2 120 euron korkovaatimuskustannus. Kun nämä vähennetään yrittäjätulosta, saadaan rahamääräistä kannattavuutta kuvaava yrittäjänvoitto/-tappio, joka on vuonna 2008/2009 -12 200 euroa.

Kun yrittäjätulosta vähennetään oman pääoman korkovaatimus, saadaan omalle työpanokselle korvaukseksi jäävä työansio. Työtunnille saatava korvaus lasketaan jakamalla työansio työtuntien määrällä. Keskimäärin porotalousyrittäjät saivat työtunnilleen 3,4 euron tuntiansion.

Etelän ja pohjoisen kannattavuusero kasvaa

Ennustevuonna 2008/2009 porotalouden keskimääräinen kannattavuuskerroin on 0,35. Kerrointa voi verrata pohjoisimpien C3- ja C4-tukialueiden lypsykarjatilojen kannattavuuskertoimeen, joka vuonna 2008 oli 0,6. Kannattavuuskerroin osoittaa, kuinka suuren osan yrittäjäperheen työpanoksen ja oman pääoman kustannuksista yrittäjätulo kattaa.

Pohjoisen alueen (erityinen poronhoitoalue) kannattavuuskerroin kohoaa 0,39:stä 0,54:ään. Saamelaisalueen kannattavuuskerroin on kymmenyksen heikompi kuin muun pohjoisen alueen. Eteläisen alueen (muu poronhoitoalue) kannattavuuskerroin on 0,14. Eteläisen ja pohjoisen alueen kannattavuuskerrointen ero on viimeisten seitsemän vuoden aikana kasvanut tasaisesti.

– Kehitykselle on oletettavasti useita syitä. Yrittäjätulon aleneminen eteläisellä alueella voi johtua pahenevasta peto-ongelmasta, joka näkyy tuottojen lievän alentumisen lisäksi myös kasvaneina kustannuksina. Pohjoisella alueella on kasvatettu yrityskokoa ja tehostettu työnkäyttöä sekä kyetty samanaikaisesti kasvattamaan eloporoa kohti saatavaa tuottoa ja vähentämään tuotantokustannuksia, pohtii Tauriainen.

Yritysten kannattavuudessa vaihteluita

Vuosittaisissa tuloksissa myös porotalousyritysten välinen kannattavuusvaihtelu on laajaa. Ennustevuonna 2008/2009 kannattavuustavoitteen saavuttaa, eli kannattavuuskerroin kohoaa yli yhden, 8 prosenttia yrityksistä. Vastaavasti alle nollan kannattavuuskertoimeen jää 20 prosenttia yrityksistä. Tällöin yrittäjätuloa ei jää lainkaan. Tilanne ei juuri poikkea edellisvuotisesta.

Lisätietoja:
tutkija Jukka Tauriainen, MTT, puh. 0440 739 397, jukka.tauriainen@mtt.fi