Suomessa erityinen paino viime vuosina on ollut metsien monimuotoisuuden turvaamisessa. Metsäenergiakysymyksiä on korostettu metsäpoliittisesti ilmastomuutoskeskustelun yhteydessä. Uutta painoa ovat saaneet myös sosiaaliset - ja kulttuurikysymykset erityisesti tiedon lisääntymisen ansiosta. Metsätalouden harjoittamisen taloudellinen kannattavuus sitä vastoin ei ole parantunut, vaikka puuvarojen määrä ja vuotuinen kasvu ovat jatkuvasti lisääntyneet.

Keskeisimmät johtopäätökset kriteereittäin tarkasteltuina ovat seuraavat:

Suomen maa-alasta kolme neljäsosaa on metsää. Metsäala on säilynyt lähes muuttumattomana viimeiset 40 vuotta, kun puuston tilavuus on vastaavana aikana kasvanut yli 40 prosenttia. Metsien ikäluokkarakenne on muuttunut tasaiseksi hakkuiden ja määrätietoisen puuntuotannon kestävyyteen tähtäävän metsäsuunnittelun ansiosta.

Metsiin ja maaperään on sitoutunut runsas hiilivarasto, joka puuston tilavuuden lisääntyessä jatkuvasti kasvaa. Puuston hiilitase on nykyisin metsissä positiivinen ja merkitsee sitomiskyvyltään 22 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa. Puuperäisten polttoaineiden osuus maamme energiankulutuksesta on noin 20 prosenttia, millä on tärkeä merkitys hiilidioksidipäästöjen vähentämisen kannalta.

Kriteeri 2 Terveys ja elinvoimaisuus

Suomeen tulevasta ilman epäpuhtauslaskeumasta suurin osa - typpilaskeumasta 71% ja rikkilaskeumasta 83% - on peräisin ulkomailta. Laskeumien määrä on pienentynyt huomattavasti 1980-lukuun verrattuna. Metsämaiden happamuudessa maaveden typpi- ja rikkipitoisuuksilla mitattuna ei ole toistaiseksi havaittu olennaisia muutoksia.

Puiden harsuuntumismittausten perusteella Suomen metsien tila on tyydyttävä ja se on säilynyt vakaana. Muidenkaan tekijöiden kuin ilman epäpuhtauksien aiheuttamia laaja-alaisia metsätuhoja ei ole esiintynyt viimeiseen 20 vuoteen. Paikallisesti esiintyneistä satunnaisista metsätuhojen aiheuttajista taloudellisesti merkittävimmät ovat olleet sieni- ja hyönteistuhot, myrskytuhot ja hirvieläinten aiheuttamat taimikkotuhot. Metsäpalot ovat tehokkaan valvonnan ansiosta Suomessa erittäin pienialaisia, mutta niitä sattuu vuosittain useita satoja.

Kriteeri 3 Tuotanto ja käyttö

Puuston vuotuinen kasvu on ollut 1970-luvun puolivälistä lähtien 20-30% puuston poistumaa suurempi. Puuntuotannolliseen kestävyyteen on tähdätty suunnitelmallisesti sekä valtiovallan toimenpiteillä että yksityismetsänomistajien omalla aktiivisella toiminnalla ja metsäsuunnittelun kautta. Raakapuun hakkuukertymä on ollut vuosina 1997-2006 keskimäärin 60 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, ja bruttokantarahatulo noin 1 800 miljoonaa euroa (89 euroa metsämaan hehtaarille vuodessa).

Metsiin liittyvät palvelut ja muiden kuin puutuotteiden käyttö ja ylläpito sisältyvät luonnollisena osana suomalaiseen metsätalouteen. Jokamiehenoikeus turvaa sen, että kaikilla ihmisillä on oikeus ja mahdollisuus metsissä tapahtuvaan virkistäytymiseen, ulkoiluun sekä marjojen ja sienten poimintaan kun siitä ei aiheudu haittaa tai vahinkoa. Paikallisesti ja yksityistaloudellisesti muilla kuin puutuotteilla voi olla usein suuri merkitys, vaikka valtakunnallisesti palvelujen ja ns. rinnakkaistuotteiden arvo on puutavaran myyntiarvoon nähden pieni. Taloudellisesti merkittävimmät rinnakkaistuotteet ovat riista, pääasiassa hirvi ja luontomatkailu.

Kriteeri 4 Monimuotoisuus

Metsien monimuotoisuuden turvaaminen nostettiin Suomessa vuonna 1997 voimaan tulleessa uudessa metsälaissa rinnakkaiseksi tavoitteeksi puuntuotannon kanssa. Lakisääteisesti monimuotoisuutta korostavaa luonnonläheistä metsänhoitoa on harjoitettu Suomessa runsaat 10 vuotta, mutta käytännössä jo vuosikymmeniä ennen uutta metsälakia. Samalla monimuotoisuutta koskeva tietojen kerääminen, tutkimustoiminta, keskustelu ja neuvonta ovat olleet tärkeä painoalue, johon metsänomistajat, muut metsätalouden toimijat ja sidosryhmät ovat osallistuneet laajasti.

Talousmetsien metsänhoidon uusien menetelmien ja metsien monimuotoisuuden turvaamisen ansiosta tiettyjen metsälajien uhanalaistuminen on Suomessa hidastunut 1990-luvulta alkaen. Tärkeimmät monimuotoisuutta turvaavat keinot talousmetsissä ovat arvokkaiden elinympäristöjen ja luontotyyppien ominaispiirteiden säilyttäminen, sekapuuston suosiminen ja lahopuuaineksen lisääminen. Puolet vuosittain uudistettavasta metsämaan alasta (150 000 ha) uudistetaan istuttamalla ja puolet luontaisesti tai kylväen.

Lukuisilla suojeluohjelmilla ja -päätöksillä metsien suojelupinta-ala on kolminkertaistettu viimeisen 30 vuoden aikana. Tiukasti suojeltujen metsien osuus (4,6% metsämaasta) on Suomessa Euroopan suurin. Etelä-Suomessa, jossa tiukasti suojeltujen metsien osuus vaihtelee 0,7-4,3%, metsien monimuotoisuutta parannetaan vielä metsänhoidon kehittämisen ohella yksityismetsänomistajien vapaaehtoisilla monimuotoisuutta turvaavilla toimenpiteillä ja valtion mailla olevien suojelualueiden hoitotoimenpiteillä.

Kriteeri 5 Suojametsät

Maanpinnan tasaisuuden vuoksi Suomessa ei juurikaan esiinny eroosio-, lumivyöry- tai maaperän siirtymisongelmia. Metsien suojatoiminnot kohdistuvatkin lähinnä Lapissa metsäraja-alueen suojametsiin.

Pohjoisimmassa osassa Suomea sijaitsevien suojametsäalueiden yhteispinta-ala on 3,3 miljoonaa hehtaaria, näillä alueilla metsien hakkuita on rajoitettu lakisääteisesti metsärajan etelään siirtymisen ehkäisemiseksi. Alueilla seurataan jatkuvasti metsien uudistumista. Toistaiseksi mitään havaittavaa muutosta metsärajan siirtymisen suhteen ei ole havaittavissa.

Koska Suomessa on runsaasti järviä, jokia, pienvesistöjä ja suometsiä, metsätaloudessa on kiinnitetty erityistä huomiota vesistökysymyksiin. Metsänkäsittelyn vesistövaikutuksien kymmenvuotisen seurannan perusteella vesien suojelun taso metsien hakkuukohteilla on jatkuvasti parantunut. Luonnonvaraisia soita ei Suomessa enää ojiteta, mutta aiemmin ojitettujen kasvukykyisten suometsien tilaa parannetaan kunnostusojituksilla. Vesistöjen varteen jätetään hakkuissa puustoisia suojakaistoja ja -vyöhykkeitä, kunnostusojituksessa kaivetaan lietekuoppia ja kunnostusojitusalueen vedet johdetaan vesistöihin suotautumisalueen läpi. Toimenpiteet suunnitellaan siten, että ravinteiden ja lietteiden huuhtoutumavaarat voidaan ehkäistä.

Kriteeri 6 Yhteiskunnallinen ja taloudellinen merkitys

Metsäsektori on edelleen tärkeä Suomen kansantaloudelle. Metsäsektorin osuus bruttokansantuotteesta on noin kuusi prosenttia. Alueellisesti metsäsektorin merkitys on suurin Kaakkois- ja Itä-Suomessa sekä Kainuussa.

Yksityismetsien nettotulos on pienentynyt viimeisen 10 vuoden aikana vaihdellen välillä 85-117 euroa/hehtaari/vuosi. Suomessa sahatavaraa käytetään noin kuutiometri sekä paperia ja kartonkia noin 230 kiloa asukasta kohden vuodessa. Puuperäisten tuotteiden kulutus asukasta kohden on Suomessa Euroopan suurimpia. Metsäsektorilla työllistyi vuonna 2006 noin 89 000 henkilöä eli 4,0 prosenttia työllisistä. Metsätyöntekijöiden työsuojelusta ja turvallisuudesta huolehditaan hyvin. Metsäalalla toimivien sosiaaliturva vastaa muiden toimialojen sosiaaliturvaa.

Kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet metsätalouden toimintoihin ovat monipuoliset. Erityisesti valtion metsiä koskevassa suunnittelussa on kehitetty osallistavan suunnittelun menetelmiä.
Metsillä on merkittävä rooli suomalaisen identiteetin synnylle ja luontosuhteelle. Siksi metsien kulttuuritekijöitä ja henkisten arvojen huomioonottamista on korostettu aiempaa enemmän muun muassa metsäperinteen säilyttämisessä, metsien käsittelyssä, puurakentamisessa, taiteessa, tiedonvälityksessä ja maiseman suojelussa.